Vammaisten tulkkauspalveluiden kokonaistilanteen arviointi käynnistettävä pikaisesti
Arvoisa sosiaali- ja terveysministeriö
Monet vammaiset henkilöt tarvitsevat tulkkausta lähes kaikessa elämässään, mutta sen toteutuminen ontuu, koska eri hallinnonaloilla säädökset ovat hyvin erilaisia ja osin puutteellisia tai ristiriitaisia. Tilanne on sekava eikä tulkkauksen saaminen edes lääkärikäynnille ole turvattua. Tästä syystä me allekirjoittaneet tahot uudistamme keväällä 2022 lähettämämme tapaamispyynnön, jotta voisimme alustavasti arvioida yhteisvoimin maamme tulkkauspalveluiden kokonaistilanteen kehittämistä. Samasta asiasta on tehty viime vuosina jo neljä (4) kirjallista kysymystäkin (KK 657/2021 vp, KK 57/2022 vp, KK 634/2022 vp sekä KK 664/2022 vp). Tapaamispyyntö osoitetaan sosiaali- ja terveysministeriölle, jonka hallinnonalaan keskeisimmät tulkkauksen toteutusmuodot kuuluvat (Kela, hyvinvointialueet), vaikka tulkkauspalvelu onkin monen hallinnonalan alla eri lakien perusteella.
Petteri Orpon hallitusohjelma perustuu ajatukselle, että Suomi on vahva ja välittävä, jossa jokaisella on mahdollisuus kasvattaa osaamistaan, työllistyä, pärjätä palkallaan tai eläkkeellään ja elää turvassa ja jossa heikoimmista pidetään huolta. Vahva ja välittävä Suomi pystyy hallitusohjelman mukaan turvaamaan palvelut kaikenikäisille.
Kuurojen, kuulovammaisten, kuulonäkövammaisten, kuurosokeiden ja puhevammaisten yhdenvertainen osallisuus yhteiskunnassa on vahvasti riippuvaista siitä, että tulkkauspalvelu toteutuu asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Yhteiskunnan tarjoamista palveluista Kelan alla oleva tulkkauspalvelu on luonteeltaan toissijainen. Se on käytännössä kuitenkin volyymiltaan niin laajaa, että näyttäytyy asiakkaille ensisijaisena. Silloin kun tulkkauksen tarve on yllättävä, ei asiakkaalla ole aikaa odottaa sitä, että ensi- ja toissijaisuuden vastuut ratkaistaan eri viranomaisten tai järjestäjätahojen kesken. Viranomaisten vastuulla oleva tulkkaus tarjotaan mm. asiakas- ja potilaslakien sekä hallintolain perusteella, mutta oikeusministeriön julkaiseman viittomakielibarometrin (OMSO 2021:4) mukaan tämä velvoite järjestää tulkkausta tunnetaan varsin heikosti. Kuuroista vastaajista vain 13 % sai viranomaisen kanssa asioidessaan tulkkauksen viranomaisen järjestämänä. Korona-aikana puhevammaisista ihmisistä 68 % koki korostuneesti, että mahdollisuudet kommunikointiin ja vuorovaikutukseen vähenivät rajoitusten ja toimenpiteiden seurauksena. (https://www.kehitysvammaliitto.fi/korona-vei-mahdollisuudet-kommunikointiin/)
Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistukseen sisältyvän järjestämislain (612/2021) 5 § 3 momentti määrää tulkkauksen järjestämisvastuun hyvinvointialueille, joka edellyttäisi osaamisen lisäämistä asian toteuttamiseen. Jo siinä tarvitaan uudenlaista osaamista ja syvällistä ymmärrystä eri tulkkauksen muodoista, että tulkkauspalvelua hankittaessa osataan hankkia erikseen maahanmuuttajien tarvitsemien puhuttujen kielten tulkkaus sekä omana kokonaisuutenaan kuulovammaisille, kuulonäkövammaisille ja puhevammaisille tarkoitetut tulkkauspalvelut.
Järjestämislain kirjaus ei mielestämme ole riittävän velvoittava, ja olemme huolissamme siitä, että lainkohtaa ”tulkitseminen on järjestettävä mahdollisuuksien mukaan” ei edelleenkään olla vahvistamassa asiakas- ja potilaslakien muutoksella.
Tällä hetkellä tulkkauspalveluiden hankinta on monella hyvinvointialueella toteutettu tai valmistelussa, ja eri (puhuttujen) kielten tulkkausten hankintojen rinnalla hankitaan vammaisten tulkkauspalvelut ”erityisryhmien palveluina”. Usein hankinnan tuloksena kaikki tulkkauspalvelu ostetaan yhdeltä palveluntuottajalta, vaikka palveluntuottajalla ei olisi lainkaan osaamista vammaisten henkilöiden eri tulkkaustarpeista tai resursseja järjestää vammaisten tulkkauspalvelua. ”Erityisryhmien palvelut” -muotoilu on puutteellinen, koska se ei ota huomioon YK:n vammaissopimuksessa määriteltyä jaottelua kieliin ja kommunikointikeinoihin – toisin sanoen siihen, että kyse on myös kielellisistä oikeuksista ja oikeudesta ilmaisunvapauteen. Oikein hankittuna ja järjestettynä tulkkauksen kustannuksiin saadaan jopa säästöä, kun ns. häiriökysyntä vähenee ja asiakas saa asiansa hoidettua kerralla.
Perusopetuslaissa (628/1998) olevan 31 §:n mukaisen tulkitsemis- ja avustajapalvelun tarve arvioidaan erillään oppimisen tuesta (16-18 §), vaikka niitä kirjataan kootusti erityisestä tuesta tehtävään hallintopäätökseen. Tulkitsemisen tarvetta ei kunnissa kuitenkaan aina osata arvioida, ja sen vuoksi osa lapsista saa avustajapalvelua, joka on hänen kielellisiin tarpeisiinsa nähden riittämätöntä. Tästä syystä oppilas ei voi täysimääräisesti osallistua opetukseen. Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta (133/2010) määrittelee Kelan toissijaiseksi vastuutahoksi tulkkauspalvelun järjestämisessä. Oppivelvollisuuden laajentaminen syksyllä 2021 lisäsi Kelan vastuulla olevan perusopetuksen jälkeisiin opintoihin tarkoitetun opiskelutulkkauksen tarvetta, kun oppivelvollisuusikää nostettiin. Oppivelvolliset saavat suurimman osan muusta vammaisille opiskelijoille tarkoitetusta tuesta oppilaitoksestaan, mutta tulkkausta tarvitsevat oppivelvolliset ohjataan Kelan palvelun piiriin. Toisin sanoen oppivelvollisuuden laajentaminen sekä sen osana syksyllä 2022 käynnistynyt TUVA-koulutus ovat tuoneet aiempaan työnjakoon painetta, sekavuutta ja lisäkustannuksia. Vastuunjako tulisi selkiyttää myös oppivelvollisuuden puolella pikaisesti.
Lisäksi tulkkausta järjestetään mm. esitutkinnassa, oikeuslaitoksessa ja vankeinhoidossa. Tulkkaus on siis käytännössä varsin monimutkainen ja monessa laissa oleva kokonaisuus. Siksi siihen tarvitaan selkeyttä.
Lopuksi
Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista on ollut voimassa jo 14 vuotta. Kuten kirjallisissa kysymyksissäkin nostettiin esille, tämän kokonaisuuden tarkastelulla on kiire. Tätä tarvetta on nostettu esiin jo oikeusministeriön lausunnossa hallituksen kertomukseen kielilainsäädännön soveltamisesta (K 18/2017 vp) sekä perustuslakivaliokunnan lausunnossa hallituksen vuosikertomukseen (PeVL 31/2021 vp, kohta 7 sekä PeVL 3/2023 vp).
Vammaisjärjestöillä, tulkkauspalvelun tarjoajilla, tulkeilla ja tulkkikouluttajilla on selkeä kuva niistä monista ongelmista, joita asiakkaille koituu nykylainsäädännön puitteissa ja siitä, mitä niiden ratkaiseminen edellyttää. Viranomaiset harvoin tunnistavat vastuutaan ja uuteen lainsäädäntöönkin lisätään lähinnä viittauksia Kelan toissijaiseen tulkkauspalvelun järjestämisvastuuseen. Tästä syystä katsomme, että tulkkauspalveluiden kokonaisuutta tulee tarkastella, jotta ensi- ja toissijaisen tulkkauspalvelun järjestämisvastuut selkiytyvät ja sen myötä voidaan saada sekä viranomaisille että tulkkauksen käyttäjille selkeämmät rakenteet tulkkauksen toteuttamiseen. Selkiyttäminen vähentää kustannuksia jo sen osalta, että tulkkausvastuun selvittely vie yleensä sekä viranomaisten, tulkkauksen käyttäjien että asiakasjärjestöjen aikaa ja resursseja kohtuuttoman paljon.
Kyse on oikeudesta omaan kieleen ja kommunikointiin. Kielelliset perusoikeudet on kirjattu perustuslain 17.3 §:ään ja niiden turvaaminen on myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 27/2016) Suomelle tuoma ihmisoikeusvelvoite.
Me allekirjoittaneet tahot ehdotamme sosiaali- ja terveysministeriölle laaja-alaista palaveria asian pikaiseksi etenemiseksi. Tarjoamme sosiaali- ja terveysministeriölle kaiken asiantuntemuksemme ja osaamisemme, jotta arviointi voidaan aloittaa mahdollisimman pian jo tämän hallituskauden aikana.
Helsingissä 4.3.2024
Autismiliitto ry
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Finlandssvenska teckenspråkiga rf
Humanistinen ammattikorkeakoulu
Kehitysvammaliitto ry
Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
Kieliasiantuntijat ry
Kuuloliitto ry
Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry
Kuurojen Liitto ry
Puhevammaisten Vertaistukiyhdistys ry
Suomen CP-liitto ry
Suomen kirjoitustulkit ry
Suomen Kuurosokeat ry
Suomen Puhevammaisten Tulkit ry
Svenska hörselförbundet rf
Viittomakielialan Tulkkauspalvelun Tuottajat Tupa ry