Vammaispalvelulain soveltamisalaa koskeva esitys vaatii mittavia korjauksia
Kuuloliitto on antanut kirjallisen lausuntonsa vammaispalvelulain soveltamisalaesitykseen.
Kokonaisuudessaan Kuuloliitto katsoo, että jotta vammaisten henkilöiden oikeudet
toteutuvat Suomea sitovan YK:n vammaissopimuksen edellyttämällä tavalla, soveltamisalaesitykseen tulee tehdä mittavia korjauksia ja tarkennuksia, joita Kuuloliiton ja useiden muiden tahojen lausunnoissa on esitetty.
Itse esitysluonnoksesta viittaukset YK:n vammaissopimukseen on pitkälti poistettu.
Ensisijaisuussäännökset uhkaavat romuttaa suomalaisen vammaispalvelujärjestelmän
Kuuloliitto pitää erikoisena sitä, että nyt ollaan luomassa vammaispalvelulaki, joka pyrkii
siirtämään vammaisia henkilöitä pois vammaispalveluiden piiristä. Käytännössä
vammainen henkilö voi esityksen pohjalta täyttää lain soveltamisalan ehdot ja
päästä vammaispalvelulain piiriin, mutta ei käytännössä saa lain nojalla mitään palveluja,
koska palvelut järjestetään ensisijaisen lainsäädännön nojalla. Ensisijaisuuden
korostamisen yhteydessä ei riittävällä tavalla tunnisteta sitä, että osa palveluista, kuten
valmennuksena myönnettävä viittomakielen ja kommunikointikeinojen opetus on saatavilla
vain erityislain mukaisena vammaispalveluna.
Esityksen mukaan palvelu tulee järjestää yleislain mukaisena palveluna, jos se on edes
teoriassa mahdollista. Vammaiselle henkilölle ei siis esityksen mukaan tarvitse tarjota
mitään palvelua siinä tilanteessa, että yleislain mukaista palvelua ei tosiasiassa ole tarjolla
esimerkiksi sen vuoksi, että sille varatut määrärahat ovat loppuneet. Kuuloliitto on huolissaan myös siitä, millä vammaisosaamisella, puhumattakaan vammaspesifistä osaamista, tehdään päätös siitä, tarvitseeko asiakas vammaislain mukaista palvelua.
Yleislainsäädännön ensisijaisuutta korostetaan esityksessä tavalla, joka romuttaa nykyisen
subjektiiviseen oikeuteen perustuneen vammaispalvelujärjestelmän ja vaarantaa
vammaisten ihmisten oikeuden heille välttämättömiin palveluihin. Kuulovammaisten kohdalla uhkana on, että soveltamisalan tarkennus tuottaa epäselvyyttä ja vaikeuksia erityisesti esteettömään asumiseen tarvittavien laitteiden ja ratkaisujen myöntämisessä sekä yleis- ja erityislakien tulkinnassa.
Kuuloliitto muistuttaa, että asiakkaan oikeusturva on erilainen terveydenhuoltolaissa kuin
sosiaalihuoltolaissa. Terveydenhuollosta ei saa valituskelpoisia päätöksiä, jolloin palvelun
saamattomuudesta ei voi samalla tavalla valittaa, kuin sosiaalihuoltolain tai
vammaispalvelulain päätöksestä. Esityksessä ylipäätään korostuu vertailuasetelma
sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain välillä, eikä se riittävästi tunnista niitä asiakkaan
oikeusturvaan tulevia merkittäviä heikennyksiä, jos vertailu lakien soveltamisesta tapahtuu
terveydenhuoltolain ja vammaispalvelulain välillä.
”Elämänvaiheessa tavanomainen tarve” – uusi ikääntymisrajaus?
Ongelmallinen on myös esityksen elämänvaiheessa tavanomaista tarvetta koskeva kirjaus, jonka voi esitysluonnoksen perusteella tulkita olevan eräänlainen ikääntymisrajaus. Ikääntyneille, kuten muillekaan ikäryhmille, ei voida määritellä elämänvaiheelle tavanomaista tarvetta. Tarve on aina yksilöllinen ja vammaispalvelulain tehtävä on varmistaa yksilölliset elämänvalinnat.
Esimerkiksi päätös valmennuksen myöntämisestä tulee tehdä aina yksilölliseen tarpeeseen perustuen. Tarve kommunikaatioon alkaa ihmisellä syntymästä ja kestää koko elämän. Sen saamiseen ei voi siis asettaa minkäänlaisia ikä-, elämänvaihe- tai diagnoosirajauksia.
Tämä ehdotus avaa vammaispalvelut mielivaltaisille ja vammaisen henkilön omasta tahdosta ja toiveista riippumattomille tulkinnoille siitä, mihin hän on elämässään oikeutettu ja mihin ei. Kuuloliitto esittää, että säännösehdotuksesta luovutaan tai vaihtoehtoisesti sitä käsitteleviä kohtia tulee esityksessä korjata ja täsmentää merkittävästi lausunnossamme esittämillä tavoilla.
Vammaispalveluiden tulee olla jatkossakin maksuttomia
Esitysluonnoksessa esitetään, että asiakkaan etua arvioitaessa ei oteta huomioon palvelun maksuttomuutta. Tämä voi johtaa siihen, että taloudellisesta niukkuudesta kärsivät hyvinvointialueet ohjaavat vammaisia henkilöitä maksullisiin palveluihin myös silloin, kun vammaispalvelulain mukaiset maksuttomat palvelut vastaisivat heidän tarpeeseensa parhaiten.
Kuuloliitto katsoo, että maksuttomuuden huomioiminen on perusteltua ja sen tulisi olla
mahdollista, kun kyseessä on vammasta aiheutuva palveluntarve, joka on usein
elämänmittainen ja jonka vuoksi esimerkiksi kuulovammaisella henkilöllä ei välttämättä ole
yhdenvertaisia mahdollisuuksia hankkia toimeentuloa.
Lakiin esitetään myös niin sanottua suojasäännöstä, joka on tarkoitettu turvaamaan sitä, että asiakasmaksut eivät estäisi vammaista henkilöä saamasta palvelua. Ajatus säännöksen taustalla on sinänsä kannatettava, mutta Kuuloliitto pitää huolestuttavana sitä, että subjektiivisia oikeuksia sisältävään lakiin ylipäätään katsotaan tarpeelliseksi kirjata asiakasmaksuhuojennuksista.
Esitysluonnoksen lausuntokierros päättyy tänään. Eduskunnalle hallituksen esitys on tarkoitus antaa syyskuussa.
Lisätietoja: Vaikuttamistyön asiantuntija Anniina Horto, anniina.horto@kuuloliitto.fi
Kuuloliiton lausunto vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamisesta