Työterveyshuollon ja työnantajan tuki

Kuulovamma voi hoitamattomana alentaa työkykyä ja olla työturvallisuusriski. Se voi aiheuttaa psykososiaalista kuormitusta – ärtyisyyttä, väsymystä, stressiä, eristäytymistä ja siitä johtuen itsetunto-ongelmia ja psyykkistä oireilua – sekä johtaa sairauspoissaoloihin ja ennenaikaiseen työkyvyttömyyteen.

Kuulovamma ei kuitenkaan itsessään aiheuta työkyvyttömyyttä. Oikea-aikainen kuntoutus, riittävät apuvälineet, kuulovammaisen huomioon ottavat toimintatavat työyhteisössä ja työolosuhteiden mukautukset tukevat kuulovammaisen työkykyä ja turvaavat täysipainoisen työelämään osallistumisen.

Työterveyshuollolla on tärkeä rooli tunnistaa kuulonalenemasta johtuvat oireet, ohjata tarkempiin tutkimuksiin ja tarvittaessa kuntoutukseen, tarkistaa ja seurata työolosuhteita sekä arvioida apuväline- ja työolosuhteiden mukautustarpeet. (Työterveyshuoltolaki, 12§). Tarvittaessa järjestetään työntekijän, työterveyshuollon ja työnantajan välinen työterveysneuvottelu.

Työnantajan vastuulla on, että työnantajan eri toimipisteissä tehdään säännöllisesti työpaikkaselvitys ja tarpeen mukaan suunnattu työpaikkaselvitys yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Työpaikkaselvityksen pohjalta laaditaan työterveyshuollon toimintasuunnitelma. Osaksi työpaikan toimintasuunnitelmaa liitetään mm. Työkyvyn varhaisen tuen –toimintamalli, joka sisältää kirjallisen kuvauksen työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen toimintakäytännöistä. Katso myös Työturvallisuuskeskuksen dokumentti Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki.

Työnantajan on tarvittaessa tehtävä kohtuullisia mukautuksia työskentelyolosuhteisiin (Yhdenvertaisuuslaki 15§). Mukautuksiin on mahdollista saada työolosuhteiden järjestelytukea.

Työnantaja, työterveyshuolto ja työntekijä voivat käyttää työkykykoordinaattorin palveluja. Keinoja työelämän tueksi löytyy myös erittäin kattavasti Työterveyslaitoksen sivuilta sekä Esteetön työelämä -sivustolta.

Varhainen tuki, riittävät apuvälineet , hyvät työolosuhteet, työn mukautukset ja huonokuuloisen huomioivat toimintatavat tukevat työkykyä ja pitkää työuraa.

Tunnista oireet, ota kuulo puheeksi

Asiakkaat eivät itse välttämättä tunnista huonoa kuuloaan. Ja jos tunnistavat, sen hyväksyminen voi olla vaikeaa. Tämän taustalla on usein ympäristön asennoituminen vammaisuuteen tai huonokuuloisuuden mieltäminen vain vanhuuteen liittyväksi, ja näistä yksilötasolle juontuva leimautumisen pelko ja häpeä. Liian moni huonokuuloinen sinnittelee ja ajattelee ”kyllä minä pärjään, ei tässä nyt vielä mitään tarvitse tehdä”.

Kannattaa myös muistaa, että huono kuulo voi olla muiden oireiden kuten väsymyksen ja työssä pärjäämisen ongelmien taustalla ja piiloutua niiden alle.

Vastaanotolla seuraavat seikat saattavat kertoa kuulonalenemasta:

asiakas ei reagoi tai reagoi viiveellä, kun kutsut häntä vastaanottohuoneeseen
asiakkaan kanssa keskusteltaessa syntyy kommunikoinnin katkoksia: asiakas ei vastaa kysymykseen tai vastaa ”väärään” kysymykseen, pyytää toistamaan, vaihtaa puheenaihetta, viivyttelee vastausta, nojaa kohti puhujaa
asiakas ei pysty seuraamaan puhetta, kun olet poispäin kääntyneenä ja huulioluku ei ole mahdollista
asiakas käyttäytyy yliaktiivisesti vuorovaikutustilanteessa; ei anna muille tilaa ja mahdollisuutta kommunikointiin

Työterveyshuollossa voitaisiin tehdä suuntaa antava audiometrinen tutkimus työhöntulotarkastuksen ja ikäkausiseulontojen yhteydessä sekä aina silloin, kun asiakas sitä pyytää tai kun työterveyshoitaja tai –lääkäri epäilee kuulonalenemaa. Kuulosta voi myös kysyä suoraan: oletko huomannut, että joissakin tilanteissa et saa selvää puheesta? Häiritseekö taustahäly keskusteluasi?

Ohjaa ja motivoi kuntoutukseen

Kuulon kuntoutus alkaa useimmiten kuulokojekuntoutuksella. Työterveyslääkäri tai terveyskeskuslääkäri kirjoittaa lähetteen erikoissairaanhoitoon, jossa tehdään tarkka audiometrinen tutkinta. Tarvittaessa asiakkaalle sovitetaan kuulokoje ja mahdollisesti myös muita apuvälinetä sekä ohjataan ja opastetaan niiden käytössä. Lisätietoa kuulokojekuntoutuksesta on Työntekijälle-sivulla.

Yhteistyö työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on tärkeää, mutta se ei tapahdu automaattisesti ja ilman asiakkaan lupaa. Erityisen tärkeää se on silloin, kun mietitään työssä tarvittavia apuvälineitä (muut kuin kuulokoje), työn ja työolosuhteiden mukautuksia sekä tarvetta muuhunkin kuin kuulokojekuntoutukseen.

Kun teet lähetteen erikoissairaanhoitoon, pyydä, että asiakas kertoo myös työterveyshuollolle, mihin ratkaisuihin erikoissairaanhoidossa on päädytty. Pyydä myös lupaa työterveyshuollon, erikoissairaanhoidon ja asiakkaan välisiin yhteisneuvotteluihin ja tietojen vaihtoon.

Kun asiakas on saanut kuulokojeen, pitäisi sekä työterveyshuollossa että erikoissairaanhoidossa (tai yhteistyössä) keskustella kojeenkäyttäjän kokemuksista arjessa ja työssä selviämisestä. Samalla tulisi keskustella kojeen käyttöön ja huonokuuloisuuteen liittyvistä psykososiaalisista tekijöistä kuten leimautumisen pelosta, häpeästä, minäkäsityksen muutoksista, sopeutumisesta ja mahdollisista uusista toimintatavoista.

Keskusteluissa tulisi yhdessä asiakkaan kanssa arvioida tarve psykologin ja sosiaalityöntekijän konsultaatioon sekä tarve pidempikestoiseen ammatilliseen kuntoutukseen tai moniammatilliseen yksilökuntoutukseen. Myös puheterapia ja huulioluvun opetus voivat olla hyödyllisiä.

Erikoissairaanhoidossa, yliopistollisten sairaaloiden kuulokeskuksissa tai sairaanhoitopiirien kuuloasemilla, toimii moniammatillinen kuntoutustyöryhmä tai vastaava. Se arvioi mm. tarvetta kuntoutukseen. Kuulokeskuksen kuntoutusohjaaja on useimmiten se henkilö, joka tuntee parhaiten asiakkaan kokonaistilanteen ja saatavilla olevat palvelut. Kuntoutusohjaaja voi myös lähteä työpaikkakäynnille ja arvioida yhdessä asiakkaan, työnantajan ja työterveyshuollon kanssa, mistä apuvälineistä olisi hyötyä työnteossa, ja millaisia muutoksia työolosuhteisiin ja työjärjestelyihin voisi tehdä.

Kuntoutusohjaaja on luonteva linkki asiakkaan, työterveyshuollon ja sairaalan moniammatillisen kuntoutustyöryhmän välillä. Pyydä asiakkaaltasi lupa kuntoutusohjaajan kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Tarkista ja seuraa työolosuhteita

Kasvatus- ja opetusalalla työympäristön hälyisyys ja huono akustiikka ovat haasteita koko työyhteisölle, erityisesti ne häiritsevät huonokuuloista (ks. Melun vaikutukset). Miellyttävästä ääniympäristöstä hyötyvät kaikki. Työterveyshuollon työpaikkaselvityksen yhteydessä tulee kiinnittää huomio myös työpaikan ääniolosuhteisiin ja tehdä tarvittaessa ääniergonominen kartoitus. Painettu Ääniergonomian kartoitusopas löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista.

Työ ja työolosuhteet muuttuvat. Työterveyshuollossa huonokuuloisen apuvälineiden ja työolosuhteiden mukautusten tarpeita on seurattava jatkuvasti.

Työolosuhteiden mukauttaminen

Työolosuhteiden mukauttaminen on prosessi, jossa usein tarvitaan monien eri osapuolten osaamista sekä osapuolten keskinäistä yhteistyötä toimivan ratkaisun löytämiseksi.

Mukautusten lähtökohtana ovat huonokuuloisen tarpeet. Kysy asiakkaaltasi / työtekijältäsi esimerkiksi:

Mistä työtehtävistäsi suoriudut hyvin huonosta kuulosta huolimatta?
Missä työtehtävissä aiheutuu nykytilanteessa ongelmia?
Mitkä muutokset auttaisivat työntekoasi?

Arvioi tilannetta yhdessä huonokuuloisen kanssa. Rohkaise häntä puhumaan kuulovammastaan ja tarpeistaan työnantajalle ja työyhteisölle. Puhuminen poistaa ennakkoluuloja ja lisää keskinäistä ymmärtämistä. Työterveyshuolto voi järjestää työterveysneuvottelun / työkykyneuvottelun (työntekijä, työnantaja, työterveyshuolto, työsuojelu) ja tapaamisen työyhteisön kanssa. Tavoitteena on yhtäällä löytää sopivia työn ja työolosuhteiden mukautusratkaisuja ja toisaalla työyhteisölle sellaisia toimintatapoja ja käytäntöjä, jotka helpottavat huonokuuloista vuorovaikutustilanteissa.

Huonokuuloiselle ja koko työyhteisölle tärkeää on mahdollisimman vähäinen taustamelu, hyvä akustiikka ja riittävä valaistus. Tästä lisää Työtilat-sivulla.

Kuuloaisti tarvitsee lepoa – päiväkodeissa ja oppilaitoksissa tulisi olla hiljaisia paikkoja taukojen pitämiseen, suunnitteluun ja kirjallisiin tehtäviin. Jos hiljaisia tiloja ei ole mahdollista järjestää, voi kuulosuojaimista tai etätyömahdollisuudesta olla apua.

Kuulokojeen lisäksi voidaan käyttää erilaisia ryhmäkuuntelulaitteita. Suuret kokoustilat, auditoriot ja juhlasalit tulisi varustaa äänensiirtojärjestelmällä esimerkiksi induktiosilmukalla tai FM-järjestelmällä.

Työjärjestelyt

Opetus- ja kasvatusalalla voidaan soveltaa ainakin seuraavia työjärjestelyjä:

laajennettu mahdollisuus pienryhmäohjaukseen ja/tai kahdenkeskiseen ohjaukseen
pienemmät ryhmäkoot
verkkokurssi-opettajana toimiminen
”hiljaisia työtunteja” kasvatus- ja opetustyön lomaan, kuulemista vaativien tehtävien jaksottaminen
etätyömahdollisuus esim. suunnittelutehtäviin.
lyhennetty työaika, osa-aikatyö

Työyhteisön toimintatavat ja työhyvinvointi

Huono kuulo ja siitä juontuvat seuraukset ilmenevät suhteessa ihmisen sosiaaliseen ympäristöön. Kuulovammaisen itsensä ja muiden avoin suhtautuminen kuulovammaan edistää koko työyhteisön toimivuutta. Tieto vammasta, apuvälineistä ja kommunikaatiotavoista auttaa työtovereita sekä lapsia ja oppilaita mukauttamaan vuorovaikutustaan.

Tutustu aiheeseen tarkemmin Työyhteisölle-sivulla.

Työn johdolla ja esimiehellä on merkittävä vaikutus ja vastuu työyhteisön toimivuudesta ja toimintatavoista sekä työoloista ja työturvallisuudesta. Työhyvinvointiin ja työkykyyn vaikuttavat myös työntekijän omat voimavarat ja työn hallinta.

__________________

Tutustu myös alasivuihin:

_________________

Kuulolla työssä –sivuston keskeisenä lähteenä on Työterveyslaitoksen Kuulokojeen käyttäjät työelämässä –tutkimus.

Kuulolla työssä -viestintäkampanja on toteutettu Työsuojelurahaston tuella.