Tuomelan uusi avoin ja muuntuva oppimisympäristö
Hämeenlinnan Yhteiskoulun 1-6 luokkien Tuomela peruskorjattiin uuden opetussuunnitelman tavoitteiden ja toimintaperiaatteiden mukaisesti. Peruskorjauksen lähtökohtina olivat tiimiopettajuus, monialaiset oppimiskokonaisuudet, ilmiölähtöisyys ja oppilaskeskeisyys. Nämä taas edellyttivät muuntuvia ja avoimia oppimistiloja, joissa voi toimia erikokoisina ryhminä, ja joissa on mahdollisuus myös yksilö- ja parityöskentelyyn.
Toiminta uusituissa tiloissa ja uudistetuilla opetustavoilla alkoi 2016. Esikouluopetus sekä 1. ja 2. luokkien opetus yhdistettiin samoihin tiloihin ja siirryttiin samanaikaisopetukseen. Neljännen luokan luokanopettaja Reetta Horila toimii ryhmässä, jossa hänen lisäkseen on erityisluokanopettaja ja ohjaaja sekä 61 oppilasta. Ryhmään on integroitu tukea tarvitsevia oppilaita. Luokanopettaja Reetta Heinonen vetää 2. luokkaa ryhmässä, johon kuuluvat myös esikoululaiset, lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja. Lapsia on yhteensä 31.
Horila kertoo, että aluksi hän suhtautui muutokseen hieman skeptisesti, mutta kahden vuoden kokemuksen jälkeen hän on tyytyväinen toimintatapaan ja –ympäristöön. Myös Heinonen pitää muutoksesta:
– Muutos on ollut tosi positiivinen, en enää lähtisi takaisin vanhaan. Tämä vaatii enemmän yhteissuunnittelua ja sitoutumista sekä eri toimintojen yhteensovittamista, mutta samalla apua voi jakaa puolin ja toisin ja pystyy hyödyntämään toisten vahvuuksia – tehtäviä voi jakaa monipuolisesti.
Suuret ryhmäkoot ja isot avoimet tilat ovat synnyttäneet julkisuudessa myös paljon huolta: eikö siitä väistämättä seuraa äänten sekamelska ja melua, joka taas synnyttää rauhattomuutta, keskittymisvaikeuksia ja stressiä? Akustiikkasuunnitteluyritys Akukonin akustiikkakonsultti Tarja Lahti kehottaakin avoimia opetustiloja suunniteltaessa kuuntelemaan myös ”varoittavaa järjen ääntä: liian avoimet ja korkeat tilat eivät toimi”.
– Silti, kun jo suunnitteluvaiheessa tiedetään, mitä ja millaista toimintaa tiloihin halutaan, ja kun akustiikkasuunnittelu on mukana jo hankesuunnittelu- ja rakennuslupavaiheessa, päästään myös ääniympäristön kannalta hyviin tuloksiin. Esimerkiksi tilasijoittelusta ja pintamateriaaleista päätetään jo suunnittelun alkuvaiheessa ja niillä on iso merkitys koko rakennuksen akustiseen toimivuuteen.
– Suunnitteluvaiheessa akustiikan huomiointi on myös helpompaa ja edullisempaa kuin sen korjailu jälkikäteen.
Aistinvaraisesti Tuomelan ääniympäristö on miellyttävä ja vähän erilainen riippuen siitä, missä tilassa ollaan. Horilan ja Heinosen mukaan tiloissa on melua vain hetkittäin esimerkiksi naulakkotilanteissa ja joskus esikoululaisten leikkihetkissä. Ruokala on turhan hälyisä.
– Yleensä pärjää normaalilla äänen käytöllä. Kun koko iso ryhmä on koolla, ääntä joutuu ehkä korottamaan. Useimmiten ollaan pienemmissä ryhmissä, osa Kodassa, toiset ympäri tilaa eri toiminnoissa. Välillä on hiljaisen työn hetkiä. Lapsilla on hyvin hanskassa äänen käyttö ja he voivat myös valita, milloin työskentelevät hiljaisesti tai hiljaisessa tilassa, toteavat opettajat.
Tuomelan koulussa ei ole siirtoseiniä tai liukuovia. Sen sijaan tilaa jaetaan kaapeilla, portailla ja Kota-rakennelmilla. Kota muodostuu neljästä siirrettävästä osasta, joita voi ryhmitellä haluamallaan tavalla. Kodan osat toimivat koko tilassa myös ääntä vaimentavina ja katkaisevina elementteinä. Yhdessä ne muodostavat pyöreän pehmeän lähes kaiuttoman pesän, johon mahtuu parisenkymmentä henkilöä. Äänimaailma kodassa on pumpulinen, se ohjaa rauhalliseen äänen käyttöön ja luo intiimin tunnelman.
Tiloissa on paljon tyynyjä ja pehmeitä penkkejä, kalusteet liikkuvat pyörillä. Lattiat ovat rappukäytävää lukuunottamatta pehmeää muovimattoa ja lähes kaikki katot ovat laskettuja ja vaimennettuja. Koulussa liikutaan sukkasillaan tai sisäkengissä. Oppimistilojen yhteydessä on muutamalle hengelle ovella suljettava hiljainen tila.
Pöytiä ja tuolejakin Tuomelasta löytyy, muttei enää pulpetteja ja yhtä vakiopaikkaa jokaiselle oppilaalle. Omista oppimistiloista voi myös siirtyä käytäville ja rappuihin porisemaan ja oppimaan. Koulun vinttikerroksessa on kaikille yhteinen kuvataiteiden ja käsitöiden paja. Sieltä löytyy muun muassa ompelukoneita, keramiikkauuni, kangaspuut, painopaikka sekä erilaisia värejä ja materiaaleja. Instrumenttimusisoinnille on oma äänieristetty huone.
– Tuomelassa on käytetty oivallisesti sekä ääntä katkaisevia ja rajaavia että vaimentavia pintoja. Siellä on monenlaista vaimennusta, sitä on riittävästi ja se on tasaisesti tilassa – siis ei vain katossa vaan myös vertikaalisessa tasossa. Kokonaisuudessaan tilaa on tarpeeksi ja ryhmät voivat toimia riittävän kaukana toisistaan. Kodat, varsinkin kun niissä on korkeat seinät, tarjoavat suojaisia hetkiä. Ehkä eriyttämistiloja, joissa oven voi vetää kiinni, voisi olla enemmän, toteaa Lahti.
Jotta ääniympäristö olisi miellyttävä, sopivan akustiikan lisäksi tarvitaan sopiva toimintakulttuuri.
– Akustiikka ei pelasta mitään, jos toimintatavat eivät ole kohdallaan. Akustiikka ei tee ihmeitä, se ei voi poistaa äänekästä puhetta, kattilan kansien paukutusta tai …, korostaa Lahti
Käyntihetkellä koulupäivä oli vasta alkamassa ja tiloissa oli vain osa lapsista. Kaikki kuitenkin puhuivat normaalilla äänellä ja tunnelma oli rauhallinen.
Vaan toimivatko avoimet oppimisympäristöt, joissa on samanaikaisesti kuusikymmentäkin lasta, myös kuulovammaiselle opettajalle tai lapselle? Kuntoutuspalveluja tuottavan Kuulo-Auriksen psykologi Kristiina Laakso ei ole vieraillut Tuomelassa, mutta pohtii asiaa yleisellä tasolla.
– Oppimisympäristöissä visuaalinen ja auditiivinen häly ovat suurimmat ongelmat sekä kuulovammaisen lapsen että opettajan kohdalla. Jos kuitenkin äänitasot pystytään pitämään sellaisina, että puheenerotettavuus on hyvä ja kaiunta vähäistä, pärjäävät tiloissa helpommin myös kuulovammaiset. Toki pärjääminen riippuu myös kuulovamman asteesta ja siitä, miten kuulovammainen ryhmässä huomioidaan.
– Suurissa ryhmissä hälyä ja häiritsevää liikehdintää syntyy helposti – se askarruttaa. Toisaalta kun oppiminen tapahtuu pitkälti pienryhmissä – lähellä opettajaa ja opittavaa asiaa -, se helpottaa myös kuulovammaista. Kuulokojeen lisäksi kuulovammainen hyötyy äänensiirtolaitteiden käytöstä – pienryhmässä ryhmäkuuntelulaitteita on helpompi käyttää. Haasteita tulee kuitenkin siitä, jos samassa tilassa on useampi ryhmä ja monta erilaista toimintaa samanaikaisesti.
– Kun ryhmässä on kuulovammainen, pitäisi koko ryhmän huomioida se toimintatavoissaan esimerkiksi niin, että vain yksi puhuu kerrallaan; ei puhuta selän takaa vaan suorassa kasvokontaktissa; varmistetaan, että huonokuuloisen huomio on puhujassa. Opetuksessa kannattaa käyttää paljon havainnollistamista ja visualisointia. Myös huonokuuloisen paikkaa ryhmässä kannattaa miettiä. Kuulon kuntoutusohjaajat ohjaavat akustiikka-asioissa ja apuvälineiden käytössä mm. kouluissa, muistuttaa Laakso.
Lisätietoa Kuulolla työssä -sivustolta.
Uusi opetussuunnitelma
- Opetushallitus antoi kansalliset opetussuunnitelman (OPS) perusteet vuonna 2014. Opetuksen järjestäjät, kunnat ja koulut ovat laatineet omat opetussuunnitelmansa niiden pohjalta. Alakouluissa uusi opetussuunnitelma otettiin käyttöön elokuussa 2016. Yläkouluissa muutos tapahtuu porrastetusti vuosina 2017-2019.
- Uusissa opetussuunnitelmissa korostetaan laaja-alaista osaamista: oppimaan oppimista, vuorovaikutusta, arjen taitoja, tieto- ja viestintäteknologiaa, yrittäjyyttä sekä vaikuttamista ja kestävän tulevaisuuden rakentamista. Uutta on myös oppiaineiden yhteistyöhön perustuvat opiskelujaksot, monialaiset oppimiskokonaisuudet ja eri teemoihin liittyvä ilmiöoppiminen.
- OPS:n mukaan oppilas on aktiivinen toimija ja oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, opettajien, muiden aikuisten sekä eri yhteisöjen ja oppimisympäristöjen kanssa. Oppimisessa hyödynnetään leikkejä, pelillisyyttä, fyysistä aktiivisuutta, kokeellisuutta, toiminnallisia työtapoja sekä taiteen eri muotoja. Toimintakulttuurin ytimenä on oppiva yhteisö, vuorovaikutus ja monipuolinen työskentely.
- Oppimisympäristöt ymmärretään OPS:ssa tiloiksi, yhteisöiksi ja toimintakäytännöiksi, joissa oppiminen tapahtuu. Oppimisympäristöjen tulee edistää vuorovaikutusta, osallistumista ja yhteisöllistä tiedon rakentamista sekä mahdollisuuksia luoviin ratkaisuihin ja asioiden tarkasteluun eri näkökulmista. Tilaratkaisujen tulee soveltua sekä itsenäiseen opiskeluun että yhteisölliseen oppimiseen. Käytännössä tämä on merkinnyt avoimia ja muuntuvia oppimistiloja, joissa oppilaalla ei ole omaa pulpettia vaan vaihtuvia oppimispaikkoja.
Teksti ja kuvat: Annina Virta