Toistemme ymmärtämisestä
Luetun ymmärtäminen…
Seuraavaksi testaamme, miten tekstiin eksyneet virheet vaikuttavat asian ymmärtämiseen. Lue testitekstit ja yritä ymmärtää, mistä on kysymys.
Testi 1
Oi maamme Suomi, synnyinmaa, soi sana kultainen.
Tämän tekstin lukeminen on helppoa. Olen oikolukenut tekstin monta kertaa, joten siinä ei ole kirjoitusvirheitä. Ei ainakaan niin pahoja, että se haittaisi lukemista.
Testi 2
Ei lxxksox ei kukkulx, ei vettä rxntx rxkkxmpx. kuin kotimxx tää pohjoinen, mxx kxllis isien.
Nyt lukeminen vaatikin vähän vaivaa. Kirjoittaessa on tapahtunut virhe, a-kirjaimet ovat vaihtuneet x-kirjaimiksi.
Pienen alkuvaikeuden jälkeen lukeminen on kuitenkin mahdollista, ainakin useimmille lukijoille. Jos taas kirjaimien hahmottamisessa on vaikeuksia, voi pieni virhekin tekstissä tehdä lukemisesta vaivalloista tai jopa mahdotonta.
Testi 3
Mrkdikon piksjunsdds yspshyui ouyojs sdioiys kojooyyirn ulbordds js kuun mooloyysrdds ysibsslls.
Tämä taitaakin olla jo vaikeampaa. Mitähän siinä sanotaankaan?
Testin 3 tekstiä kirjoittaessa kymmensormijärjestelmää käyttävän kirjoittajan vasen käsi oli lipsahtanut yhden pykälän oikealle, joten kirjaimetkin siirtyivät vastaavasti. A-kirjaimesta tuli s, s-kirjaimesta d ja niin edelleen.
… ja puheen ymmärtäminen
Edelliset esimerkit olivat kirjoitettua tekstiä, mutta samankaltaisia häiriöitä voi olla myös puhetta kuunneltaessa. Selkeää puhetta häiriöttömässä ympäristössä on vaivatonta kuunnella. Jos tilassa on häiriöitä, muuttuu puheen kuuntelu sitä vaivalloisemmaksi, mitä enemmän on kuuntelua häiritseviä tekijöitä.
Testin 1 teksti johdatti meidät Maamme-laulun tunnelmiin ja testiä 2 lukiessa pääsee helposti mukaan samaan asiaan. Maamme-laulun sanat ovat varmasti kaikille tuttuja ja moni osaa ne ulkoa. Pienestä kirjaimen vaihdosta huolimatta osaamme vanhasta muistista korjata ja täydentää epäselvät sanat.
Arkkitehtikoulussa akustiikan opettajanani ollut Alpo Halme kertoi esimerkin siitä, kuinka ihmiset ihmettelivät erilaista kuuluvuutta kirkon alttarilta ja saarnastuolista. Alttarilta kuuluvasta puheesta saa aina täysin selvää, kun taas saarnastuolista puhe on epäselvää. Selitys piili siinä, että alttarilta luetaan aina samat tekstit ja rukoukset vuodesta toiseen. Kuulija osaa ne jo ulkoa ja pienestäkin sanan alusta tietää, mikä osio on kyseessä. Saarnastuolista luettava saarna taas vaihtuu joka sunnuntai ja on siten kuulijalle uutta ja outoa. Sitä täytyy keskittyä kuuntelemaan ja periaatteessa jokainen sana täytyy kuulla oikein, jotta asiakokonaisuuden voi ymmärtää.
Testin numero 3 tekstiä voitaisiin verrata puheeseen tilassa, jossa on monenlaisia häiriöitä – taustamelua, toisten ihmisten puheensorinaa, kaikuisuutta. Mitä enemmän on häiriöitä, sitä raskaammaksi puheen kuuntelu tulee. Hyvin kuulevan ihmisen sanotaan pystyvän erottelemaan puhetta, kun häiriöetäisyys on 6 dB. Huonosti kuulevalla häiriöetäisyyden tulisi olla vähintään 15 dB. Kun kuulo ja sen seurauksena korvan erottelukyky huononee, tulee kuunneltavan puheen olla vastaavasti ”puhtaampaa”, vailla häiriötä aiheuttavia elementtejä. Huolehtimalla tilan akustiikasta mahdollistamme osallistumisen myös heille, joiden kuulo on heikentynyt.
Testin 3 tekstissä on häiriöiden lisäksi vielä toinenkin asia. Sen teksti vailla häiriöitä kuuluu: Meksikon pikajunassa tapahtui outoja asioita kojoottien ulvoessa ja kuun mollottaessa taivaalla. Kahdessa ensimmäisessä testissä taas oli saman laulun sanoja. Testin 2 tulkintoja tehtäessä voimme siis nojautua jo tuttuun asiaan. Testissä 3 puheenaihe vaihtui, jolloin Maamme-laulun jatkon miettiminen ei auta tekstin tulkinnassa. Tällä esimerkillä haluan havainnollistaa sitä, että kuulovammaisen kanssa keskustellessa on syytä pitää huoli, ettei yhtäkkiä vaihda puheenaihetta. Muutoin keskustelukumppani yrittää sovittaa kuulemaansa äskeiseen aiheeseen ja lopulta putoaa kokonaan pois keskustelusta.
Jukka Rasa
Asiantuntija, esteettömyys ja kuunteluympäristö