Siirretään ääntä
Terminä äänensiirtojärjestelmä on suurimmalle osalle meistä tuntematon käsite. Mitä se on?
Kuulolaitetta käyttävän henkilön mahdollisuudet saada selvää puheesta etenkin suuressa tai kaikuvassa tilassa ja meluisassa ympäristössä ovat heikot. Kuulolaite vahvistaa kaikki ympäristön äänet, jolloin häiriöäänet peittävät kuunneltavan äänen, esimerkiksi puheen yksityiskohdat. Tällaisessa ympäristössä pitkäaikainen, keskittymistä vaativa kuuntelu on hyvin rasittavaa.
Uusimmissa kuulolaitteissa on piirteitä, joiden avulla ongelmaa pyritään ratkaisemaan käyttämällä suuntaavia mikrofoneja ja hyödyntämällä kahden samantyyppisen kuulolaitteen yhteistoimintaa siten, että saadaan toteutettua normaalisti kuulevan suuntakuuloa vastaava toiminto. Tämän lisäksi käytetään häiriöääniä ja kaikuääniä vaimentavia toimintoja. Meluisissa olosuhteissa näiden tekniikoiden ominaisuudet eivät kuitenkaan riitä edes kohtuullisten kuuntelukokemusten tuottamiseen. Nämä kuulolaitteet ovat mallistojensa huipputuotteita, myös hinnaltaan. Niiden käyttöönotto merkitsee yleensä sitä, että laitteen hankintaa ei voi rahoittaa julkisen terveydenhoitojärjestelmän kautta.
Ympäristön häiriöäänien aiheuttamat ongelmat voidaan ratkaista siirtämällä ääni teknisin keinoin suoraan äänilähteestä kuulolaitteeseen.
Juuri tästä äänensiirrossa on kysymys.
Erilaisia äänensiirtojärjestelmiä
Induktiosilmukka (T-silmukka) on yleisimmin käytetty, ainoa standardoitu ja käytännössä kaikkien kuulolaitevalmistajien tukema äänensiirtojärjestelmä. Sen toiminta perustuu äänitaajuisen sähkömagneettisen kentän käyttämiseen signaalin siirtotienä. Magneettikenttä luodaan tilaan asennetulla antennisilmukalla ja kuulolaite vastaanottaa sen sisäisen vastaanottimen avulla. Tekniikkaa on käytetty jo pitkään, se on helppokäyttöinen ja edullinen toteuttaa ja ylläpitää.
Toinen yleisesti käytetty järjestelmä perustuu infrapunasäteilyn (IR) käyttöön. Tilaan asennetaan yksi tai useampia lähettimiä ja kuulolaitetta käyttäville asiakkaille luovutetaan tilaisuuden ajaksi vastaanotin, jonka kautta välitettyä äänisignaalia voidaan kuunnella joko kuulokkeita tai kaulasilmukkaa käyttäen.
Koska IR -järjestelmissä käytetään digitaalista tiedonsiirtoa, voidaan saman järjestelmän kautta välittää useita signaaleja. Tästä syystä näitä käytetään erityisesti simultaanitulkkauksessa. Ongelmana on herkkyys valolle ja se, että järjestelmille ei ole yhteistä standardia. Tilan omistajan täytyy hankkia riittävä määrä vastaanottimia, hoitaa niiden jakelu, keräys ja tekninen ylläpito mukaan lukien lataus ja/tai paristojen vaihto. Käyttäjät myös kokevat laitteiden hakemisen ja palauttamisen kiusalliseksi, leimaavaksi ja työlääksi, joten järjestelmien käyttöaste on alhainen.
Markkinoilla on myös radiotaajuuksilla toimivia järjestelmiä, joita koskevat samat huomiot kuin infrapunajärjestelmiä. Näitä käytetään erityisesti opettajan ja oppilaan välisessä kommunikoinnissa ja mm. museoiden ryhmäohjauksessa. Uusimmissa kuulolaitemalleissa käytetään myös Bluetooth-tekniikkaa, jolla ääni saadaan siirtymään langattomasti kuulolaitteen ja esimerkiksi matkapuhelimen tai mediasoittimen välillä. Markkinoille on tullut viime aikoina tilaan myös tätä tarkoitusta varten asennettua WLAN -verkkoa hyödyntäviä äänensiirtojärjestelmiä. Näiden ongelmana vielä tällä hetkellä on useimpien RF -tekniikkaa käyttävien järjestelmien tavoin signaalin siirron viive. Kuuloyhteisön kokemusten mukaan RF -järjestelmiin liittyy valitettavan paljon radiotaajuuksien ruuhkautumisesta johtuvia äänen katkeamisia ja häiriöisyyttä.
Induktiosilmukkajärjestelmä on muihin tekniikoihin verrattuna ylivoimainen äänensiirron nopeudessa. Se on kilpaileviin järjestelmiin verrattuna viiveetön, mikä helpottaa oleellisesti huulion käyttöä kuulemisen tukena.
USA:ssa tehdyn selvityksen mukaan induktiosilmukoiden käyttöaste on IR- ja RF järjestelmiin verrattuna ylläkuvatuista käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi keskimäärin kuusinkertainen, mikä kannattaa huomioida järjestelmien hankintakustannuksia arvioitaessa.
Kuulolaitemyyjää kuunneltaessa kannattaa muistaa, että silmukkaoption puuttuminen kuulokojeesta lisää kuulokojemerkin omien lisälaitteiden myyntiä. Kuulokojeen ensikäyttäjät eivät osaa pyytää silmukkatoimintoa ja usein heille ei kerrota induktiivisesta kuuntelumahdollisuudesta. On ensiarvoisen tärkeää, että kuulokojeissa säilytetään T-asento ja se aktivoidaan kuulokojeen sovituksessa.
Induktiosilmukan kaapelointia
Kuulonalenemaan liittyviä erityispiirteitä
Heikentynyt kuulo merkitsee kuulon dynaamisen alueen kaventumista erityisesti korkeilla taajuuksilla. Hyvin toimivassa äänensiirtojärjestelmässä automaattinen vahvistuksen säätötoiminto (AGC) tasoittaa kuulolaitteen vastaanottaman signaalin voimakkuuden vaihteluita. Hyvin toimiva AGC-toiminto huolehtii siitä, että kuulolaitteen vastaanottaman signaalin voimakkuus on aina samantasoista, jolloin kuulolaite pystyy sovittamaan äänen mahdollisimman hyvin käyttäjän kuulon ominaisuuksiin. Näin esimerkiksi eri puhujien äänenvoimakkuuden ja mikrofonin käyttötapojen erot eivät vaikuta merkittävästi kuuntelukokemukseen. Koska IR- ja RF- järjestelmien pääasiallinen käyttötarkoitus on simultaanitulkkaus, näissä järjestelmissä ei tyypillisesti ole samalla tavalla optimoitua AGC -toimintoa.
Palvelupisteissä induktiosilmukka on käytännössä ainoa toimiva äänensiirtotekniikka. Oikein asennettu palvelupistesilmukka tarjoaa erinomaisen avun meluisissa palvelupisteissä ja luottamuksellisuutta edellyttävissä keskusteluissa. Silmukkasignaali voidaan rajata halutulle alueelle tehokkaammin kuin akustinen ääni, jolloin myös luottamuksellinen keskustelu voidaan käydä rauhallisessa ilmapiirissä ääntä korottamatta.
Hyvin toimivat äänensiirtojärjestelmät lisäävät merkittävästi kuulokojeen käyttäjän toimintamahdollisuuksia ja yhdenvertaisuutta.
Blogikirjoittaja toimitusjohtaja,
yrittäjä Juha Nikula, Qlu Oy