Saavutettavuutta ja vaikuttamista kuulovammaisten äänellä
Blogin on kirjoittanut Kuuloliiton saavutettavuuden ja digitaalisten palvelujen asiantuntija Sami Virtanen.
”Olen päättämässä taipaleeni Kuuloliiton palveluksessa 6.5.2022, koska siirryn uusiin haasteisiin 9.5.2022 alkaen. Tätä blogia kirjoittaessani katson Helsingin keskuskirjasto Oodin toisen kerroksen kahviosta eduskuntataloa, jossa olen ollut tapaamassa monia kansanedustajia, heidän avustajiaan ja osallistunut valiokuntien asiantuntijakuulemiseen.
Viimeinen työtehtäväni Kuuloliitossa osui sattumalta juuri eduskuntaan. Osallistuin torstaina 5.5. Vammaisfoorumin ja Kuuloliiton asiantuntijana eduskunnan tasa-arvo- ja työelämävaliokunnan asiantuntijakuulemiseen lakiesityksestä, joka liittyy tuotteiden ja palvelujen esteettömyyteen (EU:n esteettömyysdirektiivi).
Korkeakoulujen esteettömyydestä se kaikki alkoi
Vuosiin Kuuloliitossa on mahtunut monia eri virstanpylväitä. Aloitin liitossa vuonna 2001. Sitä ennen olin toiminut Kuuloliiton luottamustoimissa, mm. liittohallituksessa. Tuolloin tuoreena mielessäni olivat korkeakouluopintoni, ja niiden aikana kohtaamani haasteet. Kuuloliiton nuorten toimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen syntyi idea kehittää huonokuuloisten korkeakouluopiskelijoiden asemaa. Mikä Estää? -projektissa edistimme ja vahvistimme huonokuuloisten korkeakouluopiskelijoiden asemaa. Samalla toimme huonokuuloisten korkeakouluopiskelijoiden tarpeet näkyviksi korkeakouluympäristössä, ja aiheesta julkaistiin tutkimusraportti.
EU:n esteettömyystyö käynnistyy
Samaan aikaan myös EU-tasolla haluttiin edistää esteettömyyttä. Stakes perusti Design for All -verkoston, jonka tavoite oli edistää esteettömyyttä it-palveluissa. Suomessa haluttiin katsoa asiaa laajemmin niin, että se koskettaa myös rakennettua ympäristöä. Hankkeemme työ avasi väylän keskusteluun opiskelijajärjestöjen ja silloisen Stakes:in (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) Design for All -verkoston kanssa.
Design for All -verkoston alla luotiin ”Korkeakoulu kaikille ” -projekti, jonka tavoitteena oli kirkastaa viestiä opetusministeriölle (OKM) esteettömyyden ja saavutettavuuden tärkeydestä korkeakouluissa. Samalla syntyi Esteetön korkeakoulu -hanke (ESOK), jota OKM lähti myöhemmin rahoittamaan.
Design for All -verkostosta tuli tärkeä esteettömyyttä ja saavutettavuutta edistävä taho, jossa oli jäsenjärjestöinä mm. vammaisjärjestöt, korkeakoulut, kulttuuri- ja taidelaitokset. Verkosto oli monipuolinen ja aktiivinen toimija. Se teki avauksia ministeriöihin päin ja ylläpiti keskustelua esteettömyyden ja saavutettavuuden merkityksestä.
Työllä haluttiin vastata muun muassa ikääntyvän Suomen ja väestön moninaisuuden lisääntymiseen. Vammaisjärjestöjen asiantuntijat muistuttivat verkostossa, että ympäristön, tuotteiden ja palvelujen esteettömyyteen ja saavutettavuuteen tulee kiinnittää huomiota, jotta eri tavoin vammaiset ihmiset voivat jatkossakin asioida itsenäisesti arjen eri tilanteissa.
2000-luvulla koin olevani eräänlainen ”esiinmarssija” kuulovammaisena asiantuntijana viranomaistoiminnassa, kun osallistuin ministeriöiden kokouksiin ja keskustelutilaisuuksiin kahden kirjoitustulkin kanssa. Koin olevani alussa “outo lintu”, mutta ajan myötä tähän totuttiin.
Kevyenä heittona voin todeta, että opiskelijajärjestöjen ja vammaisjärjestöjen yhteistyökeskusteluissa minut tunnettiin henkilönä, joka osallistuu kokoukseen aina kahden sihteerin kanssa. Tästä oli vedetty johtopäätöksiä, että taidan olla tärkeä henkilö.
Kotimaisten ohjelmien tekstitys nousee agendalle
Kuuloliitto profiloitui 2000–luvun alusta lähtien enemmän asiantuntija- ja vaikuttamistoimintaan. Kuulovammaisten henkilöiden tarpeet antoivat tähän hyvät perusteet, koska yhteiskunta oli heräämässä esteettömyys- ja saavutettavuustiedon tarpeeseen. Sähköisen viestinnän saavutettavuus nousi uutena teemana esteettömän ympäristön rinnalle. Kuuloliitto vaikutti teeman ympärillä ja osallistui viranomaisten työryhmiin ja verkostoihin, antoi lausuntoja ja kirjoitti mielipidekirjoituksia. Minä ja työkollegani Jukka Rasa annoimme työpanoksemme sekä asiantuntijoina että kuulovammaisina henkilöinä.
Kotimaisten TV-ohjelmien tekstitykseen liittyvä vaikuttamistyö nousi isoon rooliin vuoden 2005 hujakoilla. Kuulovammaisten tv-katsojien keskuudessa oli tyytymättömyyttä siitä, ettei suomenkielisiä tv-ohjelmia tekstitetä riittävästi. 2000-luvun aikana Yle oli ainoa tv-yhtiö, joka tekstitti kotimaisia televisio-ohjelmia. Kaupalliset kanavat eivät tekstittäneet lainkaan. Paine Suomen tilanteen kehittämiseen nousi. Seurasin muiden maiden, muun muassa Ruotsin, Hollannin ja Iso-Britannian, tilannetta. Kaikissa näissä maissa tekstitettävien ohjelmien määrä oli suuri, ja näissä maissa tekstitystä säätelivät lait ja ohjeistukset.
Olin Kuuloliiton edustajana liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) esteettömän viestinnän seurantatyöryhmässä. Ryhmä seurasi muun muassa EU-direktiivien kehittymistä. EU:n audiovisuaalisten mediapalvelujen direktiivin tiukkeneminen tarjosi minulle perusteita näkemykseen, että olisi aika muuttaa Suomen tilannetta.
Ehdotin silloisille LVM:n virkahenkilöille opintomatkaa Iso-Britanniaan ja Ruotsiin, joissa tekstityspalvelut olivat pidemmälle kehittyneet kuin Suomessa. Opintovierailu toteutettiin kesällä 2009, ja saman vuoden syksyllä LVM järjesti seminaarin kotimaisten tv-ohjelmien tekstittämisestä juhlavasti Finlandia-talolla. Samassa tilaisuudessa silloinen viestintäministeri Suvi Linden käynnisti lainsäädäntöhankkeen kotimaisten tv-ohjelmien tekstittämisestä. Tekstityslaki tuli voimaan 1.7.2011.
Saavutettavuuden uusimmat tuulet
Vuonna 2019 tuli voimaan digipalveluiden saavutettavuuslaki. Tämä toi velvoitteen muun muassa verkkopalveluiden videoiden tekstittämiseen. Laissa on lukuisa määrä saavutettavuutta edistäviä ehtoja. Parhaillaan valmistellaan EU:n esteettömyysdirektiivin toimeenpanoa. Direktiivi koskettaa tuotteita ja palveluja; kuinka esteettömyys ja saavutettavuus taataan tuotteissa ja palveluissa. Tämä laki tulee voimaan kesällä 2025.
Nämä viimeaikaiset toimet kuvastavat ja muistuttavat sitä, että esteettömyydessä ja saavutettavuudessa on siirrytty vaiheittain rakennetun ympäristön esteettömyydestä digipalveluihin, tuotteisiin ja palveluihin. Nyt näitä teemoja on syytä käsitellä kokonaisuuksina, ei paloina.
Kuulovammaisten oikeus saada tietoa vahvistunut
Vuosien aikana tehtyä työtäni yhdistää kuulovammaisten henkilöiden oikeus saada tietoa yhtäläisin ehdoin, osallistua yhteiskunnan toimintaan, olla osallisena ja muodostaa mielipiteensä sekä toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoilla kuulovammasta huolimatta. YK:n vammaisyleissopimus korostaa eri tavoin vammaisten oikeutta osallistua yhteiskunnan toimintaan. Kuuloliiton esteettömyyteen liittyvä vaikuttamistyö on ollut ihmisoikeusperusteista.
Toivon, että sähköisen viestinnän ja digitaalisiin palvelujen saavutettavuuteen liittyvä vaikuttamistyö jatkuu Kuuloliitossa yhä merkittävänä. Työsarkaa on edelleen paljon, sähköisissä ja digitaalisissa palveluissa on vieläkin parannettavaa. Digipalvelujen saavutettavuuslaissa on monia kuulovammaisia digikäyttäjiä koskevia oikeuksia, esimerkiksi mahdollisuus tehdä kantelu, mikäli digipalvelu ei ole riittävän saavutettava. Kuulovammaisten tv- ja tilausohjelmapalvelujen katsojien käyttäytymistä ja sen muuttumista on jatkossakin syytä seurata. Tähän tein avauksen yhteistyössä Humanistisen ammattikorkeakoulun tutkija Päivi Rainon kanssa, kun laadimme Tekstitysbarometri 2021 –raportin. Vielä blogia kirjoittaessa odotan Traficomin päätöstä Nelosen automaattisesta tekstityksestä, ja mihin toimiin Traficom kallistuu, kun kanava tekstittää edelleen automaattisella tekstityksellä.
Kiitokset kumppanuudesta ja matka jatkuu
Kuuloliitossa työskentely on antanut mahdollisuuden tavata monenmoisia ihmisiä ja ammattilaisia, kansanedustajia, ministeriöiden ja virastojen virkahenkilöitä, järjestöjen asiantuntijoita, liikenneoperaattoreita, kulttuurin ja taiteen toimijoita. Erilaiset keskustelut ja kohtaamiset ovat lisänneet ymmärrystä monimutkaisissa asioissa ja olleet tämän työn suola. Samalla olen oppinut paljon ja hahmottanut mitä on hyvä vaikuttamisviestintä. Olen oppinut lukemaan lakiehdotuksia ja saanut ymmärryksen, miten lakia valmistellaan ja millaista taustatyötä ja -vaikuttamista se edellyttää.
Haluan kiittää kaikkia kuuloliittolaisia, vapaaehtoisia ja mahtavia kollegoja yhteisistä vuosista. Nämä ovat olleet oppipojan kasvutarinaa asiantuntijaksi. Ilman Kuuloliittoa en olisi tässä pisteessä. Olen saanut oppia ja kokea monenlaista. Kiitokset!
Haluan myös suuresti kiittää lukuisia sidosryhmäläisiä, joiden kanssa olen ollut työvuosien aikana tekemisissä. Asiantuntijatyö on alati vuorovaikutustyötä ja samalla myös ”ajan hermolla olemista”. Asiantuntijatyö ja sen jälki mitataan vuoropuheluissa ja yhteisen oppimisen paikoissa. Ilman valppaita ja aloitteellisia sidosryhmäläisiä, ja heidän kanssaan käytyjä keskusteluja, tekemäni vaikuttamistyön ”kynän kärki” voisi olla tylsempi 😊.
Vaikuttaminen voi alkaa pienistä teoista! Uudet haasteet kutsuvat minua työelämässä.”
Sami Virtanen