Myönteinen asenne auttaa eteenpäin työelämässä
Susanna Peltosen kuulovamma todettiin kymmen vuotta sitten. Hämeen ammattikorkeakoulun lehtorina työskentelevä Peltonen kertoo, että huonokuuloisuuden esiin tuominen on osa arkea ja auttaa muita ottamaan asian huomioon.
Vuonna 2007 Susannalta diagnosoitiin menièren tauti ja hän sai ensimmäisen kuulokojeensa 2009 – ensin vasempaan korvaan ja myöhemmin oikeaan.
– Siirryin muutama vuosi diagnoosin jälkeen kokonaan opetustyöhön, sillä se sopii paremmin menière-oireista kärsiville. Aikaisemmin työskentelin opinto-ohjaajana sekä harjoitteluvastaavana.
Susanna opettaa nykyään Hämeen ammattikorkeakoulussa bio- ja elintarviketekniikan insinööri-opiskelijoita. Hänen tehtäviinsä kuuluvat elintarvikealan opetuksen lisäksi ravitsemusalan verkko-opetus, hanketyö ja opinnäytetöiden sekä harjoittelujaksojen ohjaus.
Susanna osallistui heti ensimmäisen kuulokojeen saatuaan sopeutumisvalmennuskurssille Valkeassa talossa.
– Kurssi oli minulle hyvin tärkeä: näin siellä erilaisia malleja, miten eri ihmiset olivat selvinneet haastavista tilanteista.
Susanna pitää tärkeänä positiivista suhtautumista kuulovammaisuuteen. Kun Susanna sai kuulokojeet, hän alkoi saada oppilailta myönteistä palautetta läsnäolosta. Huonokuuloisena on keskityttävä opiskelijoihin ihan eri tavalla kuin aiemmin.
Susannan mukaan kuuloon liittyvät asiat on tärkeää ottaa esiin aina, kun uusi opiskelijaryhmä aloittaa.
– Työskentelen pääasiassa parikymppisten nuorten kanssa. Luokkatilanteissa kerron aina opiskelijoille, mistä on kysymys. Tuon esiin, että jos en heti vastaa, kannattaa asia toistaa.
Susanna korostaa, että kuuloon liittyvät asiat ovat osa pelisääntöjä, jotka käydään läpi opiskelijoiden kanssa joka tapauksessa. Haasteellisempi tilanne on sen sijaan työkavereiden kanssa.
– Työntekijät vaihtuvat ja haasteena on, miten ottaa asia puheeksi. Saanko tietynlaisen leiman, jos tuon asian heti ensimmäiseksi esiin.
Susanna tekee paljon työtä elintarviketeollisuuden yritysten kanssa harjoitteluihin ja työssä oppimiseen liittyen.
– Kerron heti yhteistyökumppaneille, että olisi hyvä, jos voisimme keskustella rauhallisessa neuvotteluhuoneessa eikä tuotantolaitoksen tiloissa. Näin kuulen paremmin.
Työnantaja tuki alusta asti työympäristön mukauttamista tilanteeseen sopivaksi. Työpaikan luokkatiloja ja Susannan työhuone akustoitiin. Akustoiduista luokkatiloista ovat Susannan mukaan hyötyneet kaikki työntekijät. Opetustilat ovat kuitenkin vaihtelevia ja välillä ollaan erilaisissa luokkatiloissa, välillä laboratorioissa.
– Verkko-oppimisympäristö on sellainen ympäristö, jossa kuulovammaa ei tarvitse erikseen korostaa.
Susanna korostaa, että hänelle FM-laite on ollut hyvin merkittävä apuväline töissä. FM-laitteeseen liittyvä kaulasilmukka toimii Susannan mukaan myös muistutuksena kuulovammasta.
– Phonakin RogerPen, jota käytän, on erittäin kätevä etenkin kokoustiloissa. Lisäksi saan siirrettyä tietokoneen äänet suoraan kuulokojeisiin, mikä helpottaa etäopetustilanteissa.
Susanna ei koe kuulovammaa rasittavaksi asiaksi, vaikka joutuukin kertomaan asiasta toistuvasti.
– Olen päättänyt, että selviän kuulovammasta huolimatta. Jos haluaa olla minun kanssani, täytyy ottaa asia huomioon.
Susanna myöntää, että huonokuuloisuus asettaa haasteita työssä jaksamiselle. Työrauha tuntien välissä ja hiljainen hetki työhuoneessa auttaa jaksamaan.
– Väsyn kyllä huomattavasti kommunikaatiotilanteissa. Työtäni on järjestetty siten, että vedän kesällä verkko-opetusta ja vastaavasti olen talvella lomalla. Pitkien työpäivien vastapainoksi järjestetään selvästi löysempiä päiviä.
– Myös kotiväki joutuu ajoittain kärsimään siitä, etten pitkien työpäivien jälkeen jaksa keskustella.
Susanna arvioi, että monien työnantajien on vaikea tukea kuulovammaisia työntekijöitä, kun heillä ei ole riittävästi tietoa siitä, mitä pitäisi tehdä. Susanna korostaa, että verkosta pitäisi löytyä entistä selkeämpää tietoa. Lisäksi olisi tärkeää miettiä myös sitä, mitä tapahtuu varsinaisten työympäristön mukautustoimien jälkeen. Työnantaja tarvitsee ohjeita jatkossakin.
– Huonokuuloisia työikäisiä hyödyttäisi keskustelufoorumi, jossa voitaisiin vaihtaa kuulumisia ja saada käytännön vinkkejä arjen tilanteisiin.
Teksti ja kuva: Juha Hietala
Artikkeli on julkaistu alun perin Kuuloviestissä 6/2017.
Susanna Peltonen kertoo ajatuksiaan myös oheisella Kuulolla työssä -hankkeen videolla.