Ikäkuulon muodot

Ikään liittyvää kuulon alenemaa katsotaan olevan kolmea vallitsevaa muotoa: sensorinen, metabolinen sekä neuraalinen kuulon alenema.

Sensorisen ikäkuulon keskeinen syy on simpukan värekarvojen vahingoittuminen. Muutos on yleensä havaittavissa ensimmäisenä simpukan alkuosassa sijaitsevissa äänen korkeisiin taajuuksiin reagoivissa värekarvoissa. Vahingoittuneet värekarvat eivät enää välitä kuuloaistimusta eteenpäin ja seurauksena on jyrkästi korkeisiin taajuuksiin laskeva kuulon alenema.

Tämän värekarvojen vahingoittumisen on todettu johtuvan joko yhtäkkisestä kovasta äänialtistuksesta tai pitkään jatkuneesta melualtistuksesta. Kyseessä ei siis ole puhtaasti ikääntymiseen itseensä liittyvä biologinen muutos.

Metaboliseen ikäkuuloon liittyviä muutoksia esiintyy korvan simpukan ulommaisessa seinämässä sijaitsevassa simpukan aineenvaihdunnasta vastaavassa rakenteessa. Muutokset siinä ja siihen liittyvissä sidekudosrakenteissa vaikuttavat muun muassa simpukan sisäiseen jännitevaihteluun.  Puutteellinen jännitevaihtelu simpukan sisällä estää värekarvojen normaalin toiminnan ja kuuloaistimuksen etenemisen. Metaboliselle ikäkuulolle on tyypillistä laakea korkeisiin taajuuksiin laskeva kuulo.

Neuraalisessa ikäkuulossa rappeumaa esiintyy hermosoluissa, jotka välittävät sähköiset impulssit aivojen kuuloalueille. Nämä muutokset eivät näy kuulokäyrässä ennen kuin suurin osa (80-90%) hermosoluista on tuhoutunut, mutta vaikuttavat voimakkaasti kykyyn erotella puhetta. Tämä selittää sen, miksi kahdella ikääntyneellä saman tuloksen kuulontutkimuksessa saaneella henkilöllä, voi olla suuriakin eroja kyvyssä saada puheesta selvää meluisassa ympäristössä.

Ikäkuuloon on yhdistetty edellä kuvattujen muutosten lisäksi myös aivojen kuuloalueiden rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, jotka vaikuttavat kuulemiseen. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia siitä ovatko nämä muutokset normaalin ikääntymisen tulos vai kuulon heikkenemisen syy tai seuraus.