Mun duuni -blogisarja nuorten aikuisten urapoluista
Julkaisemme kuulovammaisten nuorten aikuisten tarinoita omasta urapolusta. Miten oma ala ja työ löytyivät, vaikuttiko kuulovamma valintaan.
Blogisarjan tavoitteena on muistuttaa, että kuulovammaisenakin on lukemattomia uramahdollisuuksia. Myös työnantajien on hyvä huomata, ettei kuulovamma ole este työssä pärjäämiselle!
#MunDuuni
Sisällöntuottaja Henna-Maria: Haluan haastaa työnantajat pohtimaan monimuotoisuuden johtamista
”Olen kuullut monia tarinoita siitä, ettei nuorta ole valittu työhön kuulovamman vuoksi. Toivon, että rekrytoijat luottaisivat siihen, että haemme sellaisia työpaikkoja, joihin tiedämme pystyvämme.
Täytän 26 ja olen vuoden sisään valmistumassa maisteriksi. Minulla on kuulonalenema molemmissa korvissa ja käytän kuulokojeita. Kuulovamma on ollut minulla syntymästä lähtien. Aluksi kyseessä oli lievä kuulovamma, mutta vuosien mittaan kuulokäyrä on huonontunut tasaiseen tahtiin ja on nykyään jo vakavan puolella.
Olen kotoisin Isostakyröstä, joka on pieni kunta Pohjanmaalla. Lapsena tai teininä en ollut mukana Kuuloliiton toiminnassa. En siis ollut koskaan saanut vertaistukea ympärilleni. Pyrin vain parhaani mukaan sulautumaan muiden joukkoon enkä edes halunnut ajatella koko kuulovammaa. Todellisuudessa se kuitenkin asetti minulle päivittäin haasteita.
Lukiossa en tiennyt, mitä lähtisin opiskelemaan. Siihen ei kuitenkaan vaikuttanut huono kuuloni vaan se, ettei minulla yksinkertaisesti koskaan ole ollut mitään unelma-ammattia. Pyörittelin lukion ja välivuoden ajan mielessäni useita uravaihtoehtoja, mutta päädyin lopulta opiskelemaan historiaa Tampereen yliopistoon. Kandin tutkinnon aikana tein muiden alojen kursseja kunnes löysin oman juttuni: informaatiotutkimuksen. Sen jälkeen kaikki alkoi loksahdella paikoilleen! Sain harjoittelupaikan, joka johti myös kesätyöpaikkoihin ja muihin määräaikaisiin sijaisuuksiin.
Opiskellessa ja työelämässä olen oppinut tuntemaan omat rajani. Tiedän, millaiseen työhön pystyn kuuloni kanssa ja tiedän, miten haastavistakin tilanteista selviää. Lukion ja yliopiston välissä elin hetken sen ajatuksen kanssa, että en pystyisi kuulovammani takia juuri mihinkään työhön. Onneksi ne ajatukset ovat nyt poissa! Onneksi uskalsin myös lähteä mukaan Kuuloliiton ja nuorten aikuisten toimintaan, josta olen saanut paljon arvokasta vertaistukea, rohkeutta ja ystäviä.
Tällä hetkellä työskentelen vielä hetken sisällöntuottajana. Työskentelen etänä ja tärkein työvälineeni on tietokone. Pääasiassa työni on kirjoittaminen. Pidän kirjoittamisesta, eikä se väsytä kuuloani kuten palaverit tai meluisa toimistotila.
Toivon, että voin haastaa työnantajia pohtimaan entistä enemmän monimuotoisuuden johtamista. Olen kuullut monia tarinoita siitä, ettei nuorta ole valittu työhön kuulovamman vuoksi. Toivon, että rekrytoijat luottaisivat siihen, että haemme sellaisia työpaikkoja, joihin tiedämme pystyvämme.
Itse en onneksi ole työpaikoilla törmännyt ennakkoluuloihin. Sen sijaan olen huomannut, että muut ovat olleet uteliaita tietämään enemmän. Siksi kannustan työnantajia hankkimaan rohkeasti tietoa huonokuuloisuudesta. On paljon pieniä ja yksinkertaisia asioita, joilla voi tehdä kuunteluympäristöstä kaikille mieluisamman!
Ensi kuussa aloitan Digi- ja väestötietovirastossa harjoittelijana. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena on erityisesti verkkosivujen, sovelluksien ja muiden digitaalisten palveluiden kehittäminen käyttäjien näkökulmasta sekä sisältömuotoilu.
Tulevaisuudessa en enää koskaan anna kuulonaleneman lannistaa minua, vaan menen rohkeasti elämässä eteenpäin siihen suuntaan, mikä tuntuu hyvältä!”
Henna-Maria