Liikkuva elämäntapa kuuluu kaikille lapsille ja nuorille
Mielekäs harrastus tuo elämään iloa ja tasapainoa. Lapsille ja nuorille mieluinen harrastus kehittää monenlaisia elämässä tarvittavia taitoja. Erityisen tärkeää on päästä harrastamaan ohjatusti, toisten lasten ja nuorten kanssa. Sosiaalisten taitojen kehittyminen ja harrastuksen parista saatavat sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä – myös kuulovammaisille lapsille ja nuorille.
Kuulovammaisten lasten ja nuorten mahdollisuudet eivät aina ole ihan samalla viivalla kuulevien kanssa. Kohdataan negatiivisia asenteita tai puuttuvia resursseja. Kuulon apuvälinettä käyttävä lapsi tai nuori tulee kuitenkin kohdata reilusti ja rehellisesti. Soveltavia keinoja löytyy kyllä, jos tahtoa on. Valmentajan tehtävä on puuttua myös syrjintään ja kiusaamiseen napakasti ja välittömästi.
Lapsille ja nuorille hyvä harrastus luo pohjaa tulevaisuuteen. Harrastus opettaa sosiaalisia taitoja, sääntöjen noudattamista, kehittää resilienssiä ja kasvattaa itsetuntemusta. Harrastaminen tuottaa iloa ja riemua, onnistumisia ja pettymyksiä. Liikunnalliset lajit lisäävät kuntoa, voimaa, koordinaatiota, tasapaino ja notkeutta. Näillä ominaisuuksilla vahvistetaan tervettä yhteiskuntaa, jossa asuu terveitä ihmisiä.
Kysymys kuuluukin, onko meillä varaa antaa lasten olla harrastamatta? Jokaisella lapsella on oikeus mielekkääseen harrastukseen ja meidän aikuisten, vanhempien ja päättäjien, tehtävä on huolehtia siitä, että tämä oikeus toteutuu. Riittävistä resursseista huolehtivat päättäjät – eikö niin?
Myös me vanhemmat olemme resurssi lasten ja nuorten harrastustoimintaan. Valmentajista, ohjaajista ja talkoolaisista on huutava pula monissa harrastusseuroissa. Kun peräkylän sählyjoukkueeseen joudutaan valmentajapulan vuoksi palkkaamaan ammattivalmentaja, harrastusmaksut nousevat kohtuuttomasti. Kohta joukkueessa ei enää ole riittävästi pelaajia. Pian kylän lapset päätyvät syljeskelemään ringissä liiterin taakse, polttelemaan tupakantumppeja tai muuta pöhölöä. Kylän ainoa huonokuuloinen lapsi mököttää yksin kotona ruutua tuijottaen ja on vaarassa syrjäytyä (mikä muuten maksaa yhteiskunnalle n. miljoona euroa).
Yhteiskunta maksaa jo nyt isoa laskua selkäkivuista, masennuksista, stressistä ja diabeteksesta. Väitänkin, että suuri siivu näistä olisi hoidettavissa, kun jo lapsena opittaisiin liikkuva ja aktiivinen elämäntapa. Lasten ja nuorten harrastaminen ei siis ole yhdentekevää, vaan yhteiskunnallinen asia. Suomella ei ole varaa menettää tätä sukupolvea, eikä paikallista harrastustoimintaa.
Taneli Ojala
Asiantuntija
Nuoret & Opiskelu
Leiritoiminta
Kuuloliitto ry