Kuulokoje voi olla myös koru
Jenni Ahtiainen
– 42-vuotias koru- ja asustesuunnittelija. Perusti oman gTIE-yrityksen vuonna 2007 ja on suunnitellut yksilöllisiä kravatteja, huiveja ja koruja lukuisille sekä kotimaisille että ulkomaalaisille viihdetaiteilijoille. Ahtiaisen töitä on nähty julkkisten päällä mm. Golden Globe, American Music Awards ja Oscar -palkintotilaisuuksissa sekä Euroviisuissa ja Linnan juhlissa.
– Inspiroituu musiikista, motivoituu ihmisistä ja epätäydellisyydestä. Pitää itseään auktoriteetit kyseenalaistavana itsenäisenä ajattelijana ja idealistina. Korostaa yksilöllisyyttä ja julistaa, että ei ole ketään samanlaista kuin sinä, ja että toisten käsityksiin ei tarvitse mukautua.
– Asuu ja työskentelee Tervakoskella vanhassa kunnostetussa nahkatehtaassa. Perheeseen kuuluu mies ja kolme lasta.
– Sai kuulokojeet kesällä 2018 ja ryhtyi heti tekemään Deafmetal-kuulokojekoruja. Kertoi kuulovammastaan sekä henkilökohtaisella että yrityksensä Facebook-sivulla ja sai aikaan melkoisen kohinan: tykkäyksiä kertyi liki 220 000 ja jakoja reilut 600. Myös Yle sekä painetut ja verkkolehdet ovat uutisoineet asiasta.
Moni kuulokojeen käyttäjä on jo aiemminkin koristellut laitteitaan, mutta koru- ja asustesuunnittelija Jenni Ahtiainen teki kojekoruista myytävän tuotteen. Hän myös kertoi kuulovammastaan avoimesti Facebook-sivuillaan ja sai yllätyksekseen valtavan määrän tykkäyksiä, jakoja ja myös kymmenittäin yhteydenottoja.
– Sain maanantaina kojeet ja jo lauantaina tuunasin niihin koruja. Näin teen kyllä kaikelle, vaikkapa uusille buutseille, jo ammattini takia. Minulla oli tarve tehdä omannäköiseni näyttävät kojekorut ja tuoda niillä esille myös omaa persoonaani. Halusin alleviivata laitteita ja hälventää niihin liittyviä ennakkoluuloja. Yleensähän kojeet tehdään mahdollisimman huomaamattomaksi ja niitä peitellään, minusta se kuitenkin vahvistaa häpeää ja kertoo siitä, ettei ole jutun kanssa ihan sinut.
Vaan oma aikansa Jennilläkin meni, että hän hyväksyi ajatuksen kuulokojeista. Kuulon alenema todettiin nelisen vuotta sitten ja jo silloin lääkäri totesi, että alle 45-vuotiaana Jenni tarvitsee kuulolaitteet.
Oman huonokuuloisuutensa Jenni tunnisti siitä, että aina täytyi mennä lähelle puhujaa, ja että hän sai selvää vain, jos näki puhujan kasvot. Pikku hiljaa myös ”anteeksi mitä” –kysymykset rupesivat rasittamaan.
– Kun kolmatta kertaa kysyin mitä, niin kyllä nolotti. Tuli olo, että muut luulevat, etten ymmärrä ja pitävät tyhmänä. En silti mennyt tutkimuksiin, enkä halunnut myöntää, että apuvälineet täytyisi ottaa käyttöön. Ajatus apuvälineiden varassa elämisestä koko loppu iän hirvitti ja kyllä myös vanheneminen askarrutti.
Lopullinen sysäys kuulokojeiden hankintaan tuli Emma-gaalan jatkoilla … ja kun äiti pakotti.
– Itkeskelin rumpaliystävä Alinalle huonoa kuuloani. Hän kuunteli ja totesi, että mitä sitten – mäkin olen puolikuuro. Silloin tajusin, että en ole yksin tämän asian kanssa, monella muullakin nuorella on sama ongelma.
– Äiti oli myös sitkeä. Hän pakotti minut kokeilemaan vanhoja kuulokojeitaan. Ja kun sitten kokeilin, se oli mahtava, avaava kokemus: kuulin Helsingin liikenteen ja kellon tikityksen. Ymmärsin, että en todellakaan kuule kaikkea, ja että ilman kojeita jään monista asioista paitsi – en ollut tajunnut, miten huono kuulo minulla onkaan.
Kojekorut kiinnitetään nahka- tai silikonipidikkeeseen, joka pujotetaan kuulolaitteen päälle. Ne on valmistettu hopeasta tai nahasta.
Jenni sai kuulokojeet, ryhtyi koristelemaan kojeitaan ja kertoi oman kuulotarinansa Facebookissa sekä liitti mukaan kuvat uusista Deafmetal-kojekoruista. Yllättäen päivitys lähti lentoon, sen näki liki 220 000 henkilöä ja sitä jaettiin yli 600 kertaa. Uutisia aiheesta ovat julkaisseet ainakin Yle, MTV, Iltalehti, Iltasanomat ja Satakunnan Kansa.
– Kaikkein innostavinta kuitenkin on ollut, että kymmenet huonokuuloiset ovat olleet suoraan yhteydessä ja kyselleet sekä koruista että huonosta kuulosta. Koen tämän ammatillisesti merkityksellisemmäksi kuin koskaan. Tämä on tuonut sisältöä tekemiseen.
Samalla on herättänyt henkiin kaksi vuotta sitten Katja Seppäsen kanssa ideoitu Armour-tuotemerkki sekä syntynyt yhteistyökuvioita Kuuloliiton kanssa. Jatkossa Jenni aikookin suunnitella kojekoruja Armour-merkillä.
Armourin ajatuksena on tehdä tai muokata apuvälineistä toimivia, hyvännäköisiä ja kohtuuhintaisia. Samalla tarkoituksena on rikkoa muotimaailman rajoja ja tehdä oikeata käyttömuotia.
– Muotimaailmassa kaikki on siloteltua. Se luo järkyttävää kuvaa yhden mallin ihmisestä. Kuitenkin ihmisiä on monenlaisia: toisilla on huono näkö tai kuulo, jotkut eivät kuule lainkaan, on lihavia ja laihoja, kehitysvammaisia ja normaaleja ihmisiä … Erilaisuus ja epätäydellisyys on kuitenkin normaalia ja apuvälineitä ei pitäisi tarvita hävetä.
– Apuvälineet ovat usein rumia. Ne voisivat kuitenkin olla paitsi toimivia myös esteettisiä. Ja jos niitä tarvitsee, niin miksei niillä voisi samalla korostaa itseänsä ja omaa persoonallisuuttaan? Ilmaisu on jokaisen oikeus myös apuvälineissä.
Jo nyt syntyneiden Deafmetal-laitekorujen nimikään ei viittaa niinkään metallimusiikkiin.
– Nimi kertoo pikemminkin metallimusiikkiin liittyvästä asenteesta: mitä sitten, mä oon mä ja tiedän kuka olen. Haluan viestiä: ole rohkeasti sitä mitä olet ja näytä se!
Teksti: Annina Virta
Kuvat: Atte Venäläinen
Juttu julkaistaan Kuuloviesti-lehdessä 4/2018