Kuulo heikkenee – miten käy muistin?
Kirjoittaja on Elli Lukkarinen, gerontologian ja kansanterveyden opiskelija.
Ikääntyneen kuulonaleneman nähdään lisäävän riskiä kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemiselle sekä dementian kehittymiselle. Kognitiivisella toimintakyvyllä tarkoitetaan tiedonkäsittelyyn liittyviä toimintoja, joita ovat muun muassa muisti, tarkkaavaisuus, prosessointi, kielellinen kyvykkyys ja toiminnanohjaus.
Kuulonaleneman sekä kognitiivisen heikkenemisen taustalla olevat tekijät ovat kaikkea muuta kuin yksiselitteisiä. Ikään liittyvän kuulonaleneman kehittymiseen arvellaan olevan erilaisia syitä, eikä kuulonalenema näin ollen ole tilana kaikilla samanlainen. On ehdotettu, että osan iän myötä ilmaantuvasta huonokuuloisuudesta aiheuttavat aineenvaihdunnalliset tekijät, osan aistiperäiset ja osan hermostoperäiset. Niin ikään kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemisen taustalla voi olla hyvinkin erilaisia tekijöitä. Selvitystyön alla ovatkin vielä mekanismit näiden kahden ilmiön välillä, mutta tietoa onneksi saadaan lisää. Tässä kirjoituksessa esittelenkin ehdotettuja selitysmalleja kuulon ja kognition yhteydelle sekä kerron, millaisia viitteitä on tähän mennessä saatu kuulokojeen käytöstä suhteessa kognitiiviseen toimintakykyyn.
Mihin kuulon säilyttämisen hyödyt mahdollisesti perustuvat?
Mikä voisi selittää yhteyttä heikentyneen kuulon ja kognitiivisen toimintakyvyn välillä?
Kuulon ja kognition välille on esitetty seuraavia selitysmalleja:
- Kognitiivisen kuorman teoria – Jos kuulemisessa on ongelmaa, henkilön täytyy ohjata kognitiivisesta kapasiteetistaan suuri osa puheen seuraamiseen. Tämän seurauksena muiden kognitiivisten toimintojen suorittaminen heikkenee ja muun muassa asioiden muistiin painaminen vaikeutuu.
- Kaskadi-hypoteesi ja sensorisen deprivaation teoria – Kaskadi-hypoteesin mukaan hermosolujen määrän lasku aivoissa kiihtyy, kun äänisignaalien vastaanotto aivoissa on vähäistä. Sensorisen deprivaation teoria tässä yhteydessä kuvaa tilaa, jossa pitkittynyt ääniärsykkeiden vähentynyt määrä johtaa negatiivisiin muutoksiin aivoissa.
- Yhteisen syyn teoria – Kuulonaleneman ja kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemisen taustalla voi olla samoja fysiologisia tekijöitä, esimerkiksi aivojen verisuoni- ja hermosoluperäisiä muutoksia. Tämä selittäisi sen, miksi ilmiöt esiintyvät usein samanaikaisesti.
- Ylidiagnosointi – Kuulonaleneman ja kognitiivisen toimintakyvyn välinen yhteys voi myös näyttäytyä todellista vahvempana, jos kognition testauksissa ei ole huomioitu kuulonalenemaa ja testattava ei ole kuullut testaajan esittämiä kysymyksiä.
Tutkimusmaailmassa ollaan kiinnostuneita kuulokojeen käytön mahdollisista hyödyistä kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemisen ehkäisyssä. Kuulokojeen käyttäminen mahdollistaa huonokuuloiselle henkilölle arkipäiväisten äänien kuulemisen sekä sosiaalisen kanssakäymisen. Kognitiivisen toimintakyvyn kannalta olisi tärkeää ylläpitää sosiaalisia suhteita – sosiaalinen vuorovaikutus ja virikkeellisyys tekevät hyvää aivoillemme, kognitiiviselle toimintakyvyllemme sekä muistillemme.
Yksittäisissä tutkimuksissa on saatu alustavia viitteitä siitä, että kuulokojeen käyttäminen olisi hyödyllistä kognitiivisen toimintakyvyn säilyttämisen kannalta. Näissä tutkimuksissa havaittiin, että ajan kuluessa kuulokojetta käyttävien huonokuuloisten kognitiivinen toimintakyky heikkeni hitaammin kuin sellaisten, jotka eivät käyttäneet kuulokojetta. Kuulokojeen käyttämistä ja kuulonsuojelua onkin ehdotettu arvostetun lääketieteen julkaisun The Lancet:in dementiaryhmän puolelta toimeksi, jolla voitaisiin pienentää dementiariskiä. Dementiariskin kannalta on tärkeää huolehtia kuuloasioiden lisäksi myös muista elintapatekijöistä kuten verenpaineen pysymisestä suositelluissa lukemissa, säännöllisestä liikkumisesta sekä kohtuullisesta alkoholin käytöstä ja tupakoinnin välttämisestä.
Tietoa kuulokojeen käyttämisen hyödyistä kognition suhteen tarvitaan kuitenkin vielä lisää ja aiheen tiimoilta on paljon mielenkiintoista selvitettävää. Kuulon ja kognition välisen yhteyden selitysmallien tutkimisen lisäksi kaivattaisiin myös muunlaista tietoa. Esimerkiksi, onko kuulokojeen käytöstä hyötyä ihmisen kognitioon huolimatta siitä, onko kyseessä lievä vai vakava kuulonalenema? Entä missä tilanteissa ja missä määrin kuulokojetta tulisi käyttää, jotta saataisiin mahdollisia hyötyjä kognitiivisen toimintakyvyn kannalta?