Katajavirran kunnanvaltuusto ja kuuntelun esteettömyys
Kirjoittaja on Kuuloliiton asiantuntija Jukka Rasa.
─ Hei! Hauska nähdä.
─ Kuin myös, siitä onkin jo aikaa. Mikä sinut on tuonut tänne Katajavirran keskustaan?
─ Kun on näin kaunis päivä, ajattelin lähteä vähän ulkoilemaan ja samalla voin tutustua eri puolueiden vaalijulisteisiin.
─ Minuakin politiikka on ruvennut kiinnostamaan. Etenkin nämä vammaisasiat olisi hyvä saada kuntoon.
─ Minuakin ne ovat näin vanhemmiten alkaneet yhä enemmän kiinnostamaan. Tuollakin kauppakeskuksessa on niin paljon portaita ja marketin kassalla kaikuu niin, ettei tahdo ostosten summaa kuulla.
─ Ajattelin joku vuosi sitten, että voisi ruveta ehdokkaaksi, pääsisi suoraan ajamaan asiaa kunnan valtuustoon.
─ Sehän olisi hienoa
─ Nyt jopa pyytelivät mukaan, mutta enhän minä voi…
─ Miksi et? Sinähän olisit hyvä ajamaan meidän vammaisten asiaa, kun sinulla on kokemuksia tuon kuulovammasi kanssa.
─ No sehän siinä pelottaakin, enhän minä kuulisi kokouksissa mitään, kun kunnanvaltuuston kokoushuoneessa ei ole edes induktiosilmukkaa.
Onko tämä todellisuutta?
Katajavirran kunta on mielikuvitukseni tuotetta. Samoin tarinassa esiintyvät henkilöt, joiden nimiä ei tässä tarinassa ole tarvinnut muuttaa, kun niitä ei edes mainita.
Arvion mukaan noin 10–15 %:lla väestöstä on jonkin asteinen kuulonalenema. Katajavirran kunnanvaltuustossa on 31 valtuutettua. Pienen laskutoimituksen jälkeen siinä porukassa voisi teoriassa olla 3 tai 4 sellaista henkilöä, joilla on vaikeuksia kuulemisessa.
Katajavirran asukkaat ovat politiikan seuraamisessa keskimääräistä aktiivisempia ja kiinnostuneita oman kunnan asioista. Valtuuston kokouksia onkin usein seuraamassa useita kuntalaisia.
Se ”parlamentti”, joka koostuu kunnan eläkeläisistä ja joka usein istuu entisen Esson baarissa parantamassa maailmaa keskustellen kovaäänisesti kunnan asioista, puuttuu yleisöstä. Asiaa heiltä kysyttäessä kävi ilmi, että monella heistä on käytössään kuulokoje ja kunnan valtuustosalissa on niin huono kuuluvuus, että he mieluummin istuvat keskenään ”Esson baarissa”, vaikka siten ei asioihin voikaan vaikuttaa.
Koska Katajavirran kunta ja sen asukkaat ovat oman mielikuvitukseni tuotetta, voin kirjoittaa tarinan lopunkin omien toiveideni mukaan.
─ Hei! Hauska nähdä.
─ Kuin myös, viimeksi taidettiin tavata näillä samoilla kulmilla ennen kunnallisvaaleja.
─ Niinhän se taisi olla. Kylläpä aika kuluu nopeasti.
─ Tiesitkö muuten, että ehdotukseni induktiosilmukan asentamisesta kunnanvaltuuston saliin meni läpi ja siellä on nyt todella hyvä kuuluvuus.
─ Ihanko totta?
─ Laitoin heti vaalien jälkeen aloitteen induktiosilmukan asentamisesta vetämään ja kerroin, että kannattaa olla yhteydessä Kuuloliittoon. Vähän sen jälkeen, kun törmäsin kunnan tekniseen johtajaan marketin kassajonossa, hän kertoi laittaneensa asian vireille. Oli saanut Kuuloliitosta hyviä ohjeita ja siitä asia oli lähtenyt rullaamaan.
─ Sehän on hieno asia.
─ Olen jo monta kertaa ollut seuraamassa kokouksia ja ajattelin, että voisin seuraavaan valtuustoon asettua ehdolle. Hyvä induktiosilmukka mahdollistaa osallistumiseni kokouksiin ja minulla onkin paljon ehdotuksia tulevaisuuden varalle.