Jokainen teko on merkityksellinen!
Suomi elää nyt poikkeuksellisia aikoja ja moni viisas on todennut, ettei maailma enää koskaan palaudu ennalleen. Sosiaalinen media on täynnä disinformaatiota ja kyökkivirologien lausuntoja. Yksiselitteistä faktaa koronaviruksesta ei ole olemassa ja asiantuntijat tekevät parhaansa kerätessään hajallaan olevaa tietoa päätöksenteon tueksi. Nyt ei ole aika osoitella ketään sormella, vaan pitää huoli omasta tontistaan, puhaltaa yhteen hiileen ja yrittää säilyttää positiivinen vire niin töissä kuin vapaaehtoishommissa.
Meillä Kuuloliitossakin tähän poikkeustilaan on reagoitu voimakkaasti: kevään läsnäolotapahtumat on peruttu ja yhdistyksiä on ohjeistettu perumaan myös omat tapahtumansa. Kuuloliitossa on tehty päätös mennä terveys ja turvallisuus edellä, aivan kuten Suomen hallitus on meitä ohjeistanut. Huoli kuulovammaisista on kuitenkin suuri, sillä moni jää nyt ilman kaipaamiaan palveluja ja kuntoutusta. Kela on keskeyttänyt läsnäolokuntoutuksen, eikä mahdollista etäkuntoutusta kuulovammaisille. Kuuloliitto on joutunut perumaan kevään sopeutumisvalmennuskurssit. Kurssien suurinta antia on osallistujien toisilleen antama vertaistuki. Pohdimme hermosolut punaisina, miten voimme ilman fyysistä vuorovaikutusta ja läsnäoloa turvata tämän äärimmäisen tärkeän vertaistuen.
Järkytys ja lamaannus ovat usein ensireaktioita kriisien iskiessä. Niistä toivutaan nyt pikkuhiljaa ja kehitetään sekä testaillaan innolla uusia toimintamuotoja. Digitalisaatiosta on puhuttu jo vuosia ja viimeistään nyt otamme siinä jättiharppauksen myös Kuuloliitossa. Halusimme tai emme, digitaalisille palveluille tulee olemaan seuraavien kuukausien ajan ennennäkemätön tarve. Myös Kuuloliitossa suunnitellaan aktiivisesti erilaisten sähköisten palvelujen käyttöönottoa. Sopeutumisvalmennuskursseja tullaan toteuttamaan verkon välityksellä, neuvonta- ja ohjaustyötä järjestetään sekä puhelinpalveluna että chatin avulla, valmisteilla on erilaisia opas- ja videomateriaaleja yhteiskunnan eri toimijoiden käyttöön ja verkkokoulutusta tullaan lisäämään. Sähköiset kanavat lisäävät parhaimmillaan myös osallisuutta. Kuuloliiton sääntöuudistusta pääsevät kommentoimaan avoimen verkkokyselyn kautta kaikki halukkaat.
Rattaat pyörivät vauhdilla eteenpäin, vaikka muutama kuoppa vähän nitinää aiheuttaakin. Digi ei ratkaise kaikkia haasteita eikä suinkaan palvele kuulovammaisten koko kohderyhmää. Joskus vanhat, usein jo haudatut, menetelmät toimivat parhaiten. Kaikkia sope-kurssilaisia ei Zoom-valmennukseen saada, mutta posti kulkee ja erilaisia tukimateriaaleja postitetaan niitä tarvitseville. Sähköisissä aineistoissa on muutama kuulovammaisille erittäin tärkeä elementti, kuten tekstitys, ääniympäristö, valaistus, esiintyjän selkeä puhetapa ja huulion näkyminen. Kaikki Kuuloliiton verkkomateriaalit tekstitetään ja tähän haastetaan mukaan myös muita järjestöjä sekä julkisen hallinnon tahoja. Kuuloliiton sivuilta löytyy opas ja video saavutettavan verkko-opetuksen järjestämisen tueksi.
Järjestöt mainostavat itseään ketterinä ja joustavina matalan kynnyksen toimijoina. Nyt on aika osoittaa, että mainokset eivät ole luvanneet liikoja. Myös rahoittajana toimiva STEA edellyttää, etteivät järjestöt lamaannu vaan jatkavat tärkeää työtä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien avuntarvitsijoiden kanssa. Tämä edellyttää uusien toimintatapojen rivakkaa käyttöönottoa, jotta voimme vastata kuulovammaisten tarpeisiin.
Vapaaehtoistoiminnan tarve ei ole kadonnut mihinkään. Edelleen on suuri joukko kuulovammaisia lapsia, nuoria, työikäisiä ja ikäihmisiä, jotka tarvitsevat järjestöjen ja yhdistysten apua, tukea ja neuvoja. Kannustan lämpimästi myös Kuuloliiton jäsenyhdistyksiä ottamaan matalalla kynnyksellä käyttöön uusia toimintatapoja kuulovammaisten ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Muistetaan, että jokainen teko on merkityksellinen! Ei kannata vähätellä pienintäkään tuen muotoa – joskus yksi tekstiviesti voi auttaa epäkuntoon menneen kuulokojeen kanssa taistelevaa henkilöä enemmän kuin arvaatkaan.
Sanna Kaijanen