Järjestöt järkyttyneitä aistivammaisuuden puuttumisesta vammaispalvelulain soveltamisalasta
Aistivammajärjestöt vaativat, että uuden vammaispalvelulain vammaisen henkilön määritelmään lisätään myös aisteihin liittyvä toimintakyky ja aistivammaisuus YK:n vammaissopimuksen mukaisesti. Järjestöt ovat erittäin huolissaan tulevan vammaispalvelulain soveltamisalassa olevista puutteista ja niiden vaikutuksista aistivammaisten mahdollisuuksiin saada tarvitsemiaan vammaispalveluja.
Järjestöt ihmettelevät, mihin aistivammaisuus on uudesta vammaispalvelulakiesityksestä ja sen soveltamisalasta unohtunut, vaikka se on vammaisuuden muotona ja vammaisten ryhmänä selvästi mainittu YK:n vammaissopimuksen mukaisessa vammaisen henkilön määritelmässä. YK-sopimuksessa sanotaan, että: Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tämän pitäisi näkyä myös Suomen uudessa vammaispalvelulakiesityksessä ja sen soveltamisalapykälässä.
Soveltamisalapykälässä vammaisella henkilöllä tulee tarkoittaa henkilöä, jonka fyysinen, aisteihin liittyvä, kognitiivinen tai psyykkinen toimintakyky on pitkäaikaisesti heikentynyt. Aisteihin liittyvä toimintakyky on lisättävä esitykseen siinä jo mainittujen fyysisen, kognitiivisen ja psyykkisen toimintakyvyn lisäksi. Uhkana on, että vammaispalvelujen työntekijät tulkitsevat fyysisen vammaisuuden tarkoittavan vain liikuntavammaisuutta, eivätkä tunnista aistivammaisten tarpeita riittävästi. Aistivamma ei sinänsä tarkoita aina fyysisen toimintakyvyn heikentymistä, mutta vaikuttaa merkittävällä tavalla aistinvaraiseen toimintakykyyn ja suoriutumiseen välttämättömistä päivittäisistä toiminnoista. Lisäämällä aistivammat soveltamisalan pykälään selkiytetään kuulovammaisten, näkövammaisten ja kuulonäkövammaisten henkilöiden asemaa lakia sovellettaessa.
Ikääntymisrajaus syrjii ikääntyneitä aistivammaisia
Aistivammajärjestöt ovat lisäksi erityisen huolissaan lakiin ehdotetusta ns. ikääntymisrajauksesta, joka voisi sulkea suuren osan ikääntyneistä aistivammaisista lain soveltamisen ulkopuolelle. Ikääntymisrajaus on kirjoitettu ikääntyneitä syrjivästi, koska se ei tunnista sitä, että myös ikääntyneillä vammaisilla on tarve osallisuutta ja yhdenvertaisuutta tukeviin vammaispalveluihin. Esitys näkee yksipuolisesti ikääntyneet vain hoidon ja hoivan kohteina. Ikääntymisrajaus palauttaa vammaisuuden määrittelyn myös henkilön diagnoosiin, joka itsessään on YK:n vammaissopimuksen vastaista.
Näkövammaisten liitto pelkää kyseisen lainsoveltamisalan aiheuttavan eriarvoisuutta sekä näkövammaisten ryhmän sisällä että suhteessa joihinkin muihin vammaisryhmiin. Näin siksi, että huomattava osa näkövammaisista on ikääntyneinä näkövammautuneita ja joissakin muissa vammaisryhmissä kyse on syntymävammaisuudesta.
– Näkövammaisten liiton tietoon tulleiden asiakaskokemusten perusteella näyttää siltä, että kunnissa edelleenkin hylätään säännönmukaisesti silmänpohjan rappeumasairauden tai glaukooman vuoksi aiheutuvan, välttämättömän avuntarpeen mukaisia henkilökohtaisen avun hakemuksia, vaikka hakemuksista on olemassa tuomioistuimen tekemiä, näkövammaisten etua vastaavia päätöksiä, sanoo Näkövammaisten liiton järjestöjohtaja Sari Kokko.
Kuulovammaisten kohdalla vammaispalveluissa on ollut samansuuntaisia kokemuksia kuin näkövammaisilla ja iän myötä tullutta vaikeampaa kuulovammaa on voitu pitää normaalina ikääntymiseen kuuluvana asiana, eikä ole tunnistettu kuulovammasta aiheutuvia vammaispalveluun liittyviä tarpeita.
– Kuulovamman syyn ei tule määrittää henkilön mahdollisuutta saada vammaispalveluja, vaan varsinainen kuulovammaisuuteen liittyvä palvelutarve tulee olla päätöksenteossa keskiössä, sanoo Kuuloliiton kehittämispäällikkö Anniina Lavikainen.
Aistivammajärjestöt vaativat vammaispalvelulakiesityksen soveltamisalassa olevien merkittävien puutteiden, kuten aistivammaisuuden puuttumisen ja ikääntyneitä syrjivän rajauksen korjaamista. Ikääntyneillä aistivammaisilla, kuten kuulovammaisilla, näkövammaisilla ja kuulonäkövammaisilla tulee olla jatkossakin mahdollisuus saada yksilöllisiä tarpeita vastaavia vammaispalveluja, jotka tukevat heidän osallisuuttaan ja yhdenvertaisuuttaan.
Lisätietoja:
Anniina Lavikainen
Kehittämispäällikkö
Kuuloliitto ry
anniina.lavikainen@kuuloliitto.fi
Sari Kokko
Järjestöjohtaja
Näkövammaisten liitto ry
sari.kokko@nkl.fi