Järjestöjen tuki kuulovammaisille lapsille ja nuorille on turvattava
Julkaisemme eduskuntavaalitavoitteitamme avaavan blogisarjan. Tämä on blogisarjan viides osa ja se käsittelee lasten vaaliteesejä. Blogin on kirjoittanut Kuuloliiton asiantuntija Taneli Ojala.
Huhtikuussa Suomeen valitaan jälleen uusi eduskunta uusine edustajineen. Vaalien alla kaikki haluavat äänensä kuuluviin. Nykyinen maailmantilanne useine eri kriiseineen ei valitettavasti edistä pienimpien ja haavoittuvaisimmassa asemassa olevien äänen kuuluviin saamista. Aiomme kuitenkin pitää lippua korkealla ja yrittää.
Nyt äänessä ovat huonokuuloiset lapset ja nuoret, keiden parissa ja eteen minä saan työskennellä. Valtaosa kohtaamistani lapsista ja nuorista ovat ihania, älykkäitä, rohkeita ja vahvoja. Kiitos tästä kuuluu välittäville vanhemmille, kuulonkuntoutuksen kuntoutusohjaukselle ja kuulo- ja viittomakielialan järjestöjen panokselle. Kuulovammaisen lapsen arki, kuten koulukäynti, harrastaminen ja kaverisuhteiden luominen, vaatii heiltä poikkeuksellista pinnistystä. Jotta nämä lapset porskuttavat elämänsä kunnialla läpi, tarvitsevat he erityisen positiivisen ja vahvan itsetunnon. Kuntoutuksen ja kodin tuen lisäksi itsetunnon kehitykseen tarvitaan vertaisten tukea. Tämä vertaistuen järjestyminen on yksinomaan järjestöjen harteilla.
Huonokuuloinen lapsi on usein ainoa kuulovammainen koulussaan, harrastuksissaan, kotikunnassaan. Varmasti huonokuuloisia mummoja ja vaareja löytyy, muttei niistä ole vertaistueksi kymmenvuotiaalle viikarille. Kuuloliiton kesäleirit saattavat olla lapselle ainoa paikka ja kerta vuodessa, kun hän pääsee kohtaamaan toisia huonokuuloisia lapsia.
Vertaistoiminnan ja vertaistuen mahdollistaminen kuulovammaisille lapsille ja nuorille on minun työni. Yhä enenevissä määrin työaikaa menee kuitenkin rahoituksen anomiseen, raportointiin ja muuhun byrokratiaan. Tästä kärsii suora työni lapsia ja nuoria kohtaan. Siis viestini tulevaisuuden päättäjille on: järjestöjen toiminta on turvattava! Tieto ja varmuus siitä, että rahoitus ja toiminta on turvattu ensi vuodeksikin antaa minulle mahdollisuuden keskittyä itse tärkeimpään, lapsiin ja nuoriin.
Tuen tarve on kasvanut
Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten määrä on lisääntynyt. Liian monella elämän punainen lanka on hukassa ja he ovat syrjäytymisvaarassa. Moni kuulovammainen lapsi ja nuori kokee suuria haasteita erityisesti sosiaalisten suhteiden luomisessa ja tarvitsee tukea sosiaalisissa tilanteissa. Näitä sosiaalisia taitoja harjoitellaan vertaisten parissa ja punainen lankakin löytyy helpommin, kun on seurassa, jossa ihmisillä on samankaltaisia haasteita ja ymmärrystä.
Korona-aika vaikeutti kuulovammaisten lasten ja nuorten tilannetta entisestään. Etäopiskelu oli monille haastavaa, eikä maskin takaa saanut senkään vertaa selvää toisten puheesta. Me Kuuloliitossa järjestimme ja järjestämme edelleen parhaamme mukaan vertaistoimintaa ja -tukea myös verkossa. Siellä viihtyvät erityisesti videopelaamisesta pitävät nuoret, mutta sekään ei ole kaikkien juttu. Aktiivisen verkkotoiminnan ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvan etsivän nuorisotyön ansiosta olemme tavoittaneet toimintamme pariin kuitenkin paljon uusia lapsia ja nuoria.
Haasteet ovat lisääntyneet myös koulumaailman mullistusten vuoksi. Uudet koulut suosivat jopa 100 oppilaan muuttuvia ‘’monitoimitiloja’’. Kun koko ajan koulunkäynnin rutiinit rikkoutuvat, seiniä siirretään ja äidinkieli vaihdetaan lennosta käsitöiden tekemiseen, siinä herpaantuu jo normaalikuuloisenkin oppilaan keskittyminen, huonokuuloisesta puhumattakaan. Niin hienoja ja moderneja kuin koulujen uudet oppimistilat ja inkluusioon perustuvat opetussuunnitelmat ovatkin, eivät ne usein palvele huonokuuloista oppilasta, vaan he jäävät helposti jalkoihin.
Pahimmassa tapauksessa huonokuuloinen lapsi nipin napin selviää koulunkäynnistä, mutta iso osa asioista menee huonon kuunteluympäristön vuoksi ohi ja kuulovammainen oppilas leimaantuu muiden oppilaiden ja opettajan silmissä ”vähän tyhmäksi”, vaikka kyse on siitä, ettei hän kuule. Kuuloliiton lastentoiminnassa me konkreettisesti harjoittelemme oman äänensä kuuluviin saamista, mutta se ei yksin riitä. Ei ole pienen lapsen vastuulla pitää puoliaan. Kouluissa ongelman huomioiminen ja siihen puuttuminen on resurssikysymys.
Jokainen lapsiin ja nuoriin satsattu euro on moninkertainen säästö tulevaisuudessa
Työmme määrä on siis kasvanut, mutta samalla resurssit ovat yhä epävarmempia. Vaikka kuulovammaiset nuoret ovat suhteessa pieni ryhmä, myös he ovat oikeutettuja osallistumaan yhteiskuntaan. Uudistuneen vammaispalvelulain tavoitteena on varmistaa vammaisten ihmisten yhdenvertainen osallistuminen yhteiskuntaan, kuten työelämään ja opiskeluun. Tällainen aikuinen kuitenkin lähtee lapsesta, joka on kokenut yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ja jonka kasvua ja kehitystä on tuettu riittävästi. Huonokuuloisten lasten kohdalla tämä ei toteudu pelkästään kotien ja koulujen voimin, vaan tarvitaan myös järjestöjen tukea.
Omassa työssäni parhaimmat neuvot ja työkalut työhöni saan asiakkailtani, huonokuuloisilta lapsilta ja nuorilta. Kuuntelen heitä ja heidän tarpeitaan, suunnittelemme ja toteutamme yhdessä. Vaikka olen pitkään toiminut huonokuuloisten lasten ja nuorten parissa, parhaan asiantuntijuuden saan asiakkailtani. Toivoisin myös päättäjien kuuntelevan pienten ääntä ja heidän kanssaan työskenteleviä asiantuntijoita. Ammattipoliitikonkin on todettava välillä, että tästä pienestä ryhmästä tai asiasta en tiedä juurikaan. Siksi täytyy kuunnella. Vaikkei minun asiakkaani aina hyvin kuulekaan, toivon teidän tulevien kansanedustajien höristävän korvianne. Muistakaa, että jokainen lapsiin ja nuoriin satsattu euro on moninkertainen säästö tulevaisuudessa.