Etätyö kuulovammaisilla – saavutettavuuden pioneerityötä
Kirjoittaja on Kuuloliiton asiantuntija Esa Kalela.
Kuulovammaisten yksi yleisimmistä ongelmista työelämässä ja työpaikoilla on se, ettei mukautuksia työympäristöön, -tehtäviin ja/tai työpisteisiin ole useinkaan tehty. Onko korona-aika ja sen seurauksena lisääntynyt etätyö tuonut kuulovammaiset työssä selviämisen suhteen lähemmäs kuulevia? Miten kuulovammaiset ovat selvinneet lisääntyneiden etäpalaverien, webinaarien ja muiden verkkotapahtumien aikana? Ovatko kuulovammaiset kotona töitä tehdessään yhdenvertaisemmassa asemassa kuulevien kanssa kuin lähityössä?
Ennen korona-ajan alkua, yksi kuulovammaisille tehty mukautus työtehtävien suhteen on ollut etätyön käyttö. Etätyö voi auttaa kuulovammaista palautumaan muuten stressaavasta ja väsyttävistä työpaikan ääniympäristöistä ja auttaa keskittymään paremmin työtehtäviin. Kuitenkin lisääntynyt etätyö on nostanut esiin myös uudenlaisia saavutettavuushaasteita kuulovammaisten etätyön tekemisessä. Esimerkiksi jatkuvat tarkkaa kuuntelua ja keskittymistä vaativat etätyöpalaverit ovat uuvuttaneet myös kuulevia työntekijöitä.
Etätyössä tarvittavat kohtuulliset mukautukset
Korona-aikana moni on joutunut järjestelemään kotiaan uudelleen ja löytämään etätyön tekemiseen soveltuvan työpisteen. Siltikään kaikilla kuulovammaisilla ei välttämättä ole tehty kuulovamman kannalta riittäviä mukautuksia etätyöpisteeseen (kuunteluympäristö, välineistö, ohjelmistot, työkäytännöt). Taustameteli voi aiheuttaa häiriöitä korona-aikana etätyössä. Muiden perheenjäsenten tuottama puhe tai häiriöäänet (esim. kännykkä tai TV) saattavat aiheuttaa ylimääräistä stressiä, keskittymisvaikeuksia tai väsymystä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta sijoittaa omaa työpistettään esimerkiksi ala/yläkertaan, rauhalliseen ääniympäristöön tai jotenkin muuten poistaa/minimoida taustameteliä.
Olen kuullut huonokuuloisilta kavereiltani, kuinka he ovat joutuneet ”rakentamaan” induktiivisen kuuntelutilan, jossa he voivat kuunnella etäpalavereita, kännykkää ja muuta tarpeellista suoraan kuulokojeilla. He ovat joutuneet miettimään alusta alkaen kirjoitustulkkauksen toiminnallisuutta, miten sen saisi milläkin alustalla optimaalisesti toimimaan. Tässä vain muutama esimerkki, joita minun ei ole tarvinnut etätyöaikana miettiä.
Myös etätyöaikana on tärkeää varmistaa, että kuulovammainen työntekijä saa kuuntelun apuvälineistä riittävää apua etänä tapahtuvan työn tekemiseen. Haasteita apuvälineiden suhteen on: kaikki eivät osaa hakea tarvittavia apuvälineitä, on vaikea tietää itselle sopivia apuvälineitä, tai hankitut apuvälineet eivät toimi odotetulla tavalla. Osalla toki apuvälineet ovat jatkuvassa käytössä ja sitä myöten mahdollistavat mutkattoman työntekemisen. Kuitenkin riippuu työtehtävistä ja kodin työpisteestä, mitä kaikkia apuvälineitä on kokeiltavissa. Jokaisen kuulovammaisen työntekijän ja hänen työnantajansa tulisi kuitenkin varmistaa, että myös etätyöpiste on kuulovammaiselle työntekijälle toimiva ja hän pystyy siinä optimaalisesti työskentelemään.
Saavutettava viestintä tukee myös etätyössä jaksamista
Keskeinen ongelma kuulovammaisten työikäisten kohdalla on myös tiedonsaannin ja viestinnän esteellisyys. Lähityötä tehtäessä kommunikointi muiden työntekijöiden kanssa ei todellakaan ole aina ongelmatonta. Harva osaa ottaa huomioon kuulovammaisen tarpeet: miten puhua selkeästi, oikeaan suuntaan, ilman päälle puhumista tai ylipäätään varmistaa, että viesti menee jokaiselle perille.
Tiedonjakokäytännöt työpaikoilla ovat kehittyneet huimasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja yhä enenevissä määrin tietoa jaetaan visuaalisessa muodossa. Tämä on helpottanut huomattavasti kuulovammaisten osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tunnetta. Edelleen moni asia jaetaan kuitenkin vain suullisesti. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta ja ymmärtämättä, ettei jaettu tieto ole kaikille saavutettavaa. Palavereissa kaikki tieto ei tule kirjattua muistioihin, ei niin ikään käytävä- tai kahvipöytäkeskusteluiden tarjoama informaatio.
Tätä ongelmaa kuulovammaiset ovat kohdanneet myös etätyöaikana. Edelleenkin etäpalavereissa jaetaan tietoa esteellisin tavoin, jolloin se menee monesti kuulovammaisilta ohi. Sosiaalisten kontaktien vähyydestä johtuen ihmisillä on korona-aikana suurempi halu käydä keskustelua, olla äänessä. Puhutaan enemmän päällekkäin, jolloin kaikki keskustelu ei tule kirjoitustulkkaukseen tai se menee muuten ohi, kun ei vaan pysy perässä, kuka sanoo ja mitä.
Onko siis korona-aika ja sen seurauksena lisääntynyt etätyö tuonut kuulevat ja kuulovammaiset lähemmäs toisiaan saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta? Osalla näin saattaa ollakin, mutta väittäisin, että suurimmalla osalla näin ei kuitenkaan ole. Toki ongelmia on monenlaisia ja ne vaihtelevat työtehtävistä, yksilöistä, tehdyistä mukautuksista ja apuvälineistä riippuen.
Jatkuva etätyö synnyttää myös uudentyyppisiä ongelmia, kohdistuen esimerkiksi jaksamiseen, keskittymiseen tai sosiaaliseen osallisuuteen. Näistä ”uuden ajan” ongelmista saamme luultavimmin lukea tutkimustietoa jo muutaman vuoden kuluttua. ”Uudella ajalla” viittaan aikaan, jossa etätyöstä on tullut uutta normaalia. Näen tämän uuden ajan ennen kaikkea mahdollisuutena, joskin edelleen sekä lähi- että etätöissä tulee esiintymään esteitä, eriarvoisuutta ja ulkopuolisuuden kokemuksia. On meistä jokaisesta riippuvaa, missä mittakaavassa ne toteutuvat, vai saammeko ne ratkaistua ja edistettyä kaikkien yhdenvertaisuutta etätyön tekemisessä.