Etätapaamiset ovat parhaimmillaan yhdessä tekemistä ja oivaltamista
Vuoden alussa kukaan ei voinut ennakoida, mitä tämä vuosi toisi tullessaan. Vuosi 2020 ei ole kuitenkaan ollut vain huono. Ainakin minulle se on kirkastanut jotain todella tärkeää: mikä on viime kädessä minulle tärkeää. Osaan nyt nopeasti todeta, että työssäni nautin eniten ihmisten välisistä kohtaamisista, yhdessä oppimisesta ja yhteisistä oivalluksista. Pienten alkukankeuksien jälkeen tämä vuosi on parhaimmillaan tarjonnut juuri sitä.
Kirjoittaja on projektikoordinaattori Hanna Rantala Digitaidot-projektista.
Keväällä otettu digiloikka oli äkillinen ja totaalinen. Se lamautti aika monet meistä. Minussa tilanne nostatti huolta, mutta myös ärtymystä; koko pakka meni hetkessä uusiksi ja kaikki alustamani työ tuntui valuneen hukkaan. Oikeastaan mikään ei voinut toteutua suunnitellusti. Epävarmuuden velloessa oli vaikea löytää vastauksia siihen, mistä pitäisi lähteä liikkeelle.
Digipajat alkoivat kuitenkin löytää muotoaan erilaisina etäkahveina ja -pajoina. Kevään ensimmäiset etäkahvit nostattivat hymyn huulilleni, kun ruutujen taakse alkoi ilmestyä kasvoja eri puolilta Suomea. Kohtaaminen rikkoi arjen monotoonisuutta ja tunne siitä, että ”tämähän sujuu” piristi mieltäni suunnattomasti. Siitä lähtien etäkahvit ja -pajat ovat olleet mukava keino tavata ihmisiä eristyksen aikana. Ne ovat toimineet myös loistavana kurssina etätoiminnan järjestämiseen ja toteuttamiseen.
Syksyn edetessä digipajat ovat muuttuneet aiempaa tavoitteellisimmiksi, ja toisaalta kokeilevammiksi. Olemme harjoitelleet Zoomiin liittymistä ja etätapaamisissa toimimista. Olemme kokeilleet erilaisia etätulkkauksen menetelmiä ja kuulleet erinomaisia puheenvuoroja muun muassa digiturvallisuudesta, verkkohuijauksista ja koronavilkusta. Ohjaajina ovat toimineet myös Kuuloliiton vapaaehtoiset. Työparini Viivi Kilpeläisen kanssa olemme järjestäneet myös teknisiä pajoja meille esitettyjen toiveiden pohjalta. Aiheina ovat olleet esimerkiksi äänikirjat, PowerPoint ja Google Forms.
Kun nyt katson vuotta 2020 taaksepäin päällimmäiseksi minulle jää tunne yhdessä tekemisestä, kärsivällisyydestä ja vastavuoroisesta oppimisesta. Mieleeni ovat jääneet digipajojen herättämät hymyt ja oivallukset sekä niiden herättämät omat oppimiskokemukset. Viimeksi tänään päivitin työpajamateriaaleja, joihin olin saanut oivalluksen yhdeltä työpajan osallistujalta. Etädigipajat ovat osoittautuneet mitä oivallisimmaksi keinoksi tutkia ja kokeilla yhdessä, mihin kaikkeen digi ja omat taidot taipuvat.
Yksi tämän vuoden huipennuksia on kuitenkin ollut marraskuun lopussa järjestetty Kuuloliiton liittokokous. Se järjestettiin ensimmäistä kertaa etänä – kaikille uudella alustalla. Mukana oli 67 virallista edustajaa 52 kuuloyhdistyksestä sekä iso joukko muita osallistujia, jotka osallistuivat kodeistaan tai yhteisistä satelliittikokouksista. Ajattelen, että liittokokous sujui kokonaisuudessaan erinomaisesti: kaikki puheenvuoroa toivoneet saivat äänensä kuuluviin ja äänet rekisteröityivät suunnitellusti. Etänä toteutettu liittokokous oli myös osallistujien taidonnäyttö: vuoden aikana digitaitoja oli kertynyt sen verran hyvin, että pystyimme tapaamaan toisemme turvallisesti etäyhteyksien kautta.
Olemme taas menossa kohti aikaa, jossa erilaiset rajoitukset rajoittavat arkea. Nyt alkava eristys ei kuitenkaan tunnu samalla tavalla ahdistavalta. Ruudun välityksellä kohtaaminen ei korvaa kasvokkain tapaamisia. Tiedän kuitenkin, että ne tuottavat roimia annoksia mielihyvää ja iloa, ja tarjoavat kaipaamiani yhteisiä oivalluksia ja oppimishetkiä.”
Digipaja Helkan tuvalla.
Viivi Kilpeläinen & Hanna Rantala
Digitaidot-projekti
Yhteystiedot:
viivi.kilpelainen[at]kuuloliitto.fi
p. 044 752 5565
hanna.rantala[at]kuuloliitto.fi
p. 044 752 5575