Esteettömyyslainsäädäntöön lisättävä äänensiirron mahdollisuus myös sellaisissa julkisissa tiloissa, joissa ei ole äänentoistoa
Julkaisemme eduskuntavaalitavoitteitamme avaavan blogisarjan. Tämä on blogisarjan kahdeksas osa. Kirjoitus käsittelee tavoitetta Esteettömyyttä koskevaan lainsäädäntöön on saatava äänensiirron mahdollisuus myös sellaisissa julkisissa tiloissa, joissa ei ole äänentoistoa. Blogin on kirjoittanut Kuuloliiton asiantuntija Jukka Rasa.
─ Hei! Hauska nähdä taas pitkästä aikaa. Istu tuohon ja ota kahvi, niin vaihdetaan kuulumisia.
─ Kiitos. Täällä on niin kiva käydä kahvilla. Onneksi kahvilan Kerttu ei ole hankkinut tänne taustamusiikkia. Se kun niin monessa paikassa häiritsee keskustelua. Myös tiskin palvelupistesilmukka auttaa meitä huonokuuloisia.
─ Olenkin nähnyt niitä induktiosilmukasta kertovia T-merkkejä aina vaan uusissa paikoissa. Taidat olla ahkera aloitteiden tekijä siellä kunnanvaltuustossa.
─ Induktiosilmukat mahdollistavat minulle ja muille kuulovammaisille kahvin hinnan kuulemisen lisäksi osallistumisen yhteiskuntaan ja päätöksentekoon. Onneksi nyt voimassa oleva esteettömyysasetus vaatii, että kaikissa kokoontumistiloissa, joissa on äänentoisto, tulee olla myös äänensiirto meitä kuulokojeen käyttäjiä varten.
─ Asetus vaatii siis äänensiirron vain äänentoiston yhteyteen. Mitenkä sinä sitten kuulet niissä tiloissa, joissa ei äänentoistoa ole? Siellähän ei silloin ole myöskään induktiojärjestelmää.
─ Nyt osuit asian ytimeen. Esimerkiksi kirjastomme isossa auditoriossa ei ole äänentoistoa. Onneksi siellä on hyvä akustiikka, se auttaa monia. Minun kuuloni on kuitenkin huonontunut sen verran, etten siellä auditoriossa pärjää. Olenkin tehnyt aloitteen, että auditorioon hankittaisiin induktiojärjestelmä äänentoiston puutteista huolimatta.
Esteettömyysasetuksen 12 § määrää, jos katsomossa, auditoriossa, juhla-, kokous- tai ravintolasalissa, opetustilassa tai muussa vastaavassa kokoontumistilassa tai yleisön palvelutilassa on äänentoistojärjestelmä, siinä on oltava induktiosilmukka tai muu vastaava äänensiirtojärjestelmä.
Tämän pykälän tarkka noudattaminen jättää äänensiirron ulkopuolelle kaikki tilat, joissa ei ole äänentoistoa. Tila voi kuitenkin kooltaan tai muilta ominaisuuksiltaan olla sellainen, että se ei tue riittävää puheen siirtymistä. Tilassa voi olla vaikkapa ilmanvaihdon aiheuttamaa taustakohinaa, joka haittaa etenkin kuulovammaisten mahdollisuutta saada puheesta selvää.
Esteettömyysasetuksen tulkintaa selventämään Ympäristöministeriö on julkaissut Esteetön rakennus ja ympäristö -oppaan, jossa pykälien taustoja ja tarkoitusta on avattu ja laajennettu. Induktiosilmukoista oppaassa sanotaan muun muassa, että mikäli tilan koko tai muut ominaisuudet eivät mahdollista hyviä kuunteluolosuhteita kuulovammaisille henkilöille, tila varustetaan induktiosilmukalla tai muulla äänensiirtojärjestelmällä, vaikka kiinteää äänentoistojärjestelmää ei olisikaan.
Esteettömyyssäännöksiä ei suinkaan tehdä sillä näkökulmalla, että se olisi tavoitetaso, eikä parempaa ympäristöä saisi missään nimessä tehdä. Esteettömyyden tarkoituksena on – tai ainakin pitäisi olla – rakennettu ympäristö, jossa kaikkien on helppo liikkua, kuulla ja nähdä – eli siis myös niiden henkilöiden, joiden toimintakyvyssä on rajoitteita. Pykälien orjallinen noudattaminen ei tähän aina yllä. Täytyy osata lukea ”lain henkeä”. Koska se ei tässä tapauksessa toteudu, on lakia syytä täsmentää. Esteettömyyttä koskevaan lainsäädäntöön on saatava äänensiirron mahdollisuus myös sellaisissa julkisissa tiloissa, joissa ei ole äänentoistoa.