”Digitaidot kuuluvat kaikille”. Ajatuksia viimeisenä päivänäni Kuuloliiton Digitaidot-projektissa
Keväällä 2019 aloitin Digitaidot-projektissa, jonka tavoitteena oli vahvistaa kuulovammaisten ikäihmisten digitaitoja. Projektissa yhdistyi monta minua kiinnostavaa asiaa: kuulovammat, ikääntyminen, osallisuus, digitalisaatio, oppimisen edistäminen. Tänään on viimeinen päiväni tässä hankkeessa.
Oloni on syvästi kiitollinen, sillä olen saanut vetää aivan huikeaa projektia ja oppia valtavasti. Olen tutustunut kuulovammaisiin vapaaehtoisiin ympäri Suomea ja monin paikoin minulle tuntemattomaan Suomeen. Se, miten voimme edistää oppimista on alkanut kiinnostaa minua aiempaakin enemmän. Vammaisuuteen ja saavutettavuuteen liittyvät kysymykset ovat laajentaneet ajatteluani yhdenvertaisuudesta ja osallisuudesta.
Tähän kahteen ja puoleen vuoteen on mahtunut myös pandemia, joka pakotti meidät kaikki sopeuttamaan elämäämme ja tapojamme. Viimeistään sen myötä digitalisaatiosta on tullut osa meidän kaikkien elämää.
Digitalisaation monet kasvot
Kuuloliiton työntekijänä näen digitalisaatiossa paljon hyvää: digiloikan myötä yhä useampi palvelu on saatavilla kirjallisessa muodossa. Tämä on hieno asia: ei tarvitse pinnistellä puhelimessa tai asiointipisteessä saadakseen selvää. Etätapaamiset voivat helpottaa osallistumista: kun osallistujat puhuvat selkeästi ja rauhallisesti, yksi kerrallaan ja huolehtivat siitä, että heidän kasvonsa on valaistu, tapaamisissa ei tarvitse miettiä, kuka puhuu ja minne katsoa. Melu on helpompi rajata taka-alalle, kun etätapaamisen äänet voi johtaa suoraan kuulokojeisiin.
Näen myös sen toisen puolen: digitalisaatio on tapahtunut huimalla vauhdilla. Koronapandemia nopeutti tahtia. Mutta digiloikkaa vauhdittaa myös puhe digitalisaation hyödyistä ja mahdollisuuksista, palvelujen tehostumisesta, itsenäisyyden vahvistumisesta. Tuossa puheessa ja vimmassa tuntuu unohtuneen se tosiasia, että jopa 30% suomalaisista ei koe pärjäävänsä itsenäisesti digitaalisissa palveluissa. Tähän 30 prosenttiin kuuluu kaikenikäisiä, -taustaisia ja –kuntoisia ihmisiä. Joukossa on niitä, jotka vastustavat digitalisaatiota periaatteellisesti. Digikelkkaan hyppääminen tai siitä ulosjääminen ei kuitenkaan ole vain ”tahdon asia”. Elämäntilanteemme – laveasti ymmärrettynä – vaikuttaa kykyymme ja haluumme käyttää älylaitteita ja digitaalisia palveluita. Usein se myös määrittää, miten paljon tukea meille on ylipäätään saatavilla.
Nämä erilaiset tarinat ansaitsevat tulla kuulluksi, nähdyksi ja huomioiduksi. Digitalisaatiota ne eivät kuitenkaan enää pysäytä. Siksi koen, että meillä kaikilla on velvollisuus miettiä, miten me voimme osaltamme tukea niitä, jotka eivät pärjää itsenäisesti tai edes avusteisesti digitaalisessa palveluviidakossa. Halusimme tai emme, digitaidoista on tullut uusi kansalaistaito.
Digituki kuuluu kaikille
On täysi selviö, että digitaalisten palveluiden saavutettavuutta ja käytettävyyttä on kehitettävä. Helppokäyttöisetkin digipalvelut kuitenkin edellyttävät jonkinlaisia digitaitoja ja palvelujen ymmärrystä sekä toimivaa laitteistoa ja yhteyksiä. Näiden osalta huomio kääntyy meihin. Mitä sinä, minä ja me teemme sen eteen, että läheisemme ja tuttavamme voivat käyttää heille kuuluvia digitaalisia palveluita? Minkälaisina tukijoina ja innoittajina me toimimme?
Miten voit edistää digitaitojen oppimista?
Yhdistystoimijoina ja kansalaisina me tunnemme ja tavoitamme ihmisiä, jotka kaipaavat kannustusta lähteä kokeilemaan ja oppimaan digitaitoja. Yksi konkreettinen tapa, jota kuuloyhdistyksissä voidaan kokeilla, on ottaa hankkeessa kehitetty Digitaidot-peli käyttöön. Digitaidot-peliä voi pelata erillisissä työpajoissa tai vaikkapa suorittaa 2-3 pelikorttia jokaisen kuulokerhon alussa. Arjen digitaitojen harjoittelu yhdessä on yksi tapa kannustaa ja tukea.
Yhdistyksissä kuulemme myös, jos joku kokee jääneensä paitsi palveluista, koska ei osaa asioida digitaalisesti. Tällöin tieto siitä, viranomaisilla on velvoite tarjota heidän tarjoamiensa palvelujen käyttöön sidottua digitukea, voi olla ratkaisevaa. Ottamalla selvää tukea tarvitsevan tarpeista, voimme ohjata hänet hänen tarvitsemansa palvelun ja tuen pariin. Digitukea tarjoavat myös muun muassa kirjastot ja monet järjestöt.
Vertaisopastusta tapahtuu jo nyt kuuloyhdistyksissä
Digitaidot-pajoihin on osallistunut ihmisiä 55 eri kuuloyhdistyksestä. Osa näistä osallistujista on ryhtynyt järjestämään tapaamisia ja esimerkiksi kuuloyhdistysten hallitusten kokouksia etänä. Niiden yhteydessä jäsenet opastavat toinen toisiaan. Yhdessä tehden ja kokeillen kaikki oppivat. Raahessa eräs vapaaehtoinen tarjoaa viikoittaista digiopastusta. Jyväskylässä on suunnitteilla samankaltaista. Potentiaalia vertaisopastuksen aloittamiseen tiedän löytyvän eri puolilta Suomea. Innolla odotan, mitä kaikkea kuuloyhdistyksissä tulee tapahtumaan seuraavien kuukausien ja vuosien aikana.
Vaikka minun aikani Kuuloliitossa päättyy tällä erää, saan jatkaa eteenpäin kiitollisena ja tyytyväisenä. Sydämelliset kiitokset kaikille teille, jotka olette osallistuneet tähän projektiin ja edistäneet digitaitoja ja näin meidän kaikkien yhdenvertaisuutta.
Hanna Rantala,
Asiantuntijana Kuuloliiton Digitaidot-projektissa 18.4.2019-12.9.2021