Digieräilyä Hetta-Pallaksella
Nuorten aikuisten vaellusleiri Hetta-Pallas 14.-17.9.2023
Nuorten aikuisten vaellus alkoi kauniissa syyssäässä mukavan odotuksen saattelemana, mielenkiintoinen reissu oli edessä. Olin mukana toisena vetäjänä Tanelin kanssa. Vaelluksen taustatyötä valmistelujen osalta oli Tanelin kanssa tehnyt nuorten pieni vastuuryhmä. Fannilla mm. oli ruokahuollon vastuuta ja viestinnän/kuvauksen vastuuta hoiti Juho. Muita reissujärjestelyitä hoiti Susanna, joka ei valitettavasti itse vaellukselle päässyt mukaan. Oli ilo huomata, miten innokkaita, osaavia ja vastuullisia nuoret aikuiset vastuissaan olivat.
Hetassa joen ylityksen venekuljetusta odotellessa seurasimme, kuinka aamu-usva leijaili veden yllä ja aurinko siivilöityi hiljakseen liikkuvan sumun läpi, oli kaunis aamu. Ilmassa oli aistittavissa myös pientä jännitystä tuleviin vaelluspäiviin.
Ensimmäisen päivän saimme kulkea kauniissa, kuivassa syyssäässä auringon hehkuttaessa maan ja puiden ruskaa. Oli kaunista niin kuin vain ruska-aikaan voi olla. Lopun ajasta kuljimme eri asteisessa vesisateessa, jossa oli onneksi ajoittain taukojakin. Sade teki maastosta vaikeammin kuljettavan, kivet ja juurakot olivat hankalan liukkaita ja alavilla paikoilla polku oli ajoittain suorastaan kurainen. Sitä se tekee, kun ollaan suosituimmalla, merkityllä vaellusreitillä. Polku on jo aika ”kulunut ja kuoppainen”.
Ryhmä eteni vähän eri tahtisena, nopein joukko meni edellä reippaampaa vauhtia ja se heille suotiin. Sitten oli väliryhmä ja viimeisenä häntäpään ryhmä. Näin joukko jakaantui itselle sopivaan kulkutahtiin. Nuoret olivat iloisia, toisiaan huomioivia ja auttavia ja asennoituivat hyvin positiivisesti kaikkeen, ilmassa leijui reilu meininki -tunnelma. Iloinen puheensorina ja nauru siivittivät matkaa.
Ensimmäisen päivän aikana säädeltiin rinkkojen olkaimia ym. kantajalleen sopivaksi ja niin rinkat asettuivat selkään sopivammaksi. Pientä haastetta matkaan tuli erään vaeltajan kenkien rikkoutuminen, kengät pohjat irtosivat ensin toisen kengän osalta ja seuraavana päivän myös toinen kenkä sanoi sopimuksensa irti. Yhteispelillä saatiin kengät jotakuinkin pidettyä kulkukuntoisena ja myös muut vaeltajat antoivat tuvilla pysähdyttäessä apujaan. Se tuntui hyvältä, apua tarjotaan ja annetaan, eikä ketään jätetä pulaan! Hattua täytyy vaeltajalle nostaa, sillä kaikesta kenkien tuomasta hankaluudesta huolimatta hänellä riitti huumoria ja mukavia juttuja kaikkien iloksi.
Tauoilla niin tupien pihoilla kuin sisälläkin sai nauttia retkeilyn yhdestä helmestä, syödä nautiskellen retkimuonaa, joka maistuukin tuollaisilla reissuilla aina erityisen hyvältä.
Kaikki ryhmässä pääsivät tavoitteeseensa ja lopulta koko joukko kokoontui iloisesti poristen Pallastunturin hotellille, josta saimme kyydityksen takaisin Hettaan. Hyvä, antoisa reissu oli takana. Jokaisella reissulla kokeneempikin kulkija oppii aina jotain uutta. Toisena vetäjän sain ihmetellä nuorten somen hyödyntämistä myös maastossa. Missä vain oli vähänkin kenttää, tärkeät viestit tavoittivat heti koko ryhmän WhatsApp-viestinä ja näin kaikki saivat saman tiedon eikä viesti muuttanut matkalla muotoaan. Nuorille digimaailman käyttö ja hyödyntäminen niin keskinäiseen viestintään kuin huumorin kukkien jakamiseen oli kyllä silmiinpistävän mahtavaa. Toisen vetäjän kanssa totesimme hymyillen, että taidetaan kuulua eri digimaailmaan.
Reissu oli oikein antoisa, oli mahtavaa kulkea reippaiden nuorten ”maailmassa” heidän kanssaan.
Maria ”Erämummo” Timonen