Kuulovammaisten lasten ja nuorten vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen alasajo pysäytettävä nyt
Tällä hetkellä on käynnissä aistivammaisten lasten ja nuorten vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutus. Kuuloliitto on erittäin huolissaan siitä, mitä tapahtuu lasten ja nuorten vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen jatkuvuudelle uusimman hintakilpailutuksen myötä. Kela on laskenut palveluntuottajilta vaadittavaa osaamista sekä määritellyt hankittavien palvelujen vuosimääräksi 10 kuulovammaista lapsikuntoutujaa. Kuuloliitto ei ymmärrä, miksi Kela jatkaa kuntoutuksen, erityisesti vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen, laadun määrätietoista heikentämistä. Kuuloliitto on saanut palautetta asiasta myös sairaaloiden moniammatillisilta kuntoutustiimeiltä, jotka ovat myös huolestuneita kuulovammaisten lasten ja nuorten kuntoutuksen tulevaisuudesta.
Kelan laatimassa uudessa palvelunkuvauksessa palveluntuottajilta vaadittavat näytöt aiemmasta saman alan kokemuksesta ovat Kuuloliiton näkemyksen mukaan sellaisia, että kilpailutukseen voi nyt osallistua, vaikka aiempaa kokemusta vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tuottamisesta ei ole tosiasiallisesti lainkaan. Pitkä kokemus, yhteistyökyky ja näytöt osaamisesta eivät halvinta hintaa tavoittelevaa ostajaa eli Kelaa kiinnosta lainkaan.
Kevään 2018 kilpailutus on vain viimeisin tapaus Kelan viime vuosina harjoittamassa kuulovammaisten lasten ja nuorten kuntoutuksen määrätietoisessa alasajossa. Kela on lopettanut kokonaan pitkäaikaisen ja hyväksi todetun kuulovammaisten lasten kuntoutuspalvelumuodon, eli lasten kuntoutuskurssit. Tämän lisäksi Kela päätti lopettaa puheterapian ja musiikkiterapian yhdistelmänä tuotetun monimuotoryhmäterapia kuulovammaisille lapsille kokonaan. Kuulovammaisten lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskursseja tuottavat vuoden 2017 hintakilpailutuksen jälkeen isot kuntoutuslaitokset, joilla ei ole aiempaa kokemusta kuulovammaisten lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskursseista. Olemme kuulleet, etteivät sopeutumisvalmennuskurssit toteudu kovin hyvin, koska sairaalat eivät välttämättä luota kuulovammaisuudesta vain vähän kokemusta omaavien palveluntuottajien tuottaman kuntoutuksen sisältöön ja asiakkaat eivät ole olleet tyytyväisiä kuntoutuksen sisältöön.
Sopeutumisvalmennuskursseilla korostuvat nykyään vanhempien näkemykset siitä, mistä teemoista he haluavat kurssin aikana keskustella. Palvelujen asiakaslähtöisyys on kannatettava periaate, mutta herää varteenotettava kysymys, että mistä ensimmäisen kerran kuntoutukseen osallistuvat voivat tietää, mistä teemoista heidän kannattaa keskustella tavoitteellisen kuntoutuksen toteuttamiseksi. Kuuloliitto on jo aiemmin aikuisten kuulovammaisten kuntoutuksesta keskusteltaessa tuonut esiin, että kuulovammaisten kuntoutuksen keskiössä pitää olla kuuloon, kuulemisen apuvälineisiin, kommunikaatioon ja mukauttamisratkaisuihin liittyvät teemat. Laadukasta kuulonkuntoutusta pystyvät tuottamaan ammattilaiset, jotka ovat perehtyneet erityisesti kuuloon, kieleen ja kommunikaatioon liittyviin kysymyksiin. Kela antaa näillä toimenpiteillä kuulovammaisille ja hoitovastuuta kantaville sairaaloille kovan viestin.
Kuuloliitto on lisäksi aiemmin korostanut, että asiakaslähtöisessä ja korkeimpaan osaamiseen perustuvassa kuntoutuksessa palvelua pitää tarjota tavalla, joka tuottaa kuntoutujalle olennaisen parannuksen johonkin todelliseen ongelmaan. KELA kuitenkin jatkaa lasten ja nuorten vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksessa aiemmalla linjallaan, jossa kilpailutuksessa vain palvelun halvin hinta merkitsee. Laadulla tuntuu olevan vain vähän merkitystä, kun Kelan tärkein viesti on korostaa, että ylilaatua eli Kelan itse määrittämän vähimmäistason ylittävää tasoa ei haluta. Tämä on kyseenalaista, koska se tarkoittaa, että Kela näkee järjestämänsä kuntoutuksen vain omana kulunaan, ei investointina kuulovammaisiin lapsiin ja nuoriin ja heidän tulevaisuutensa mahdollistamiseen. Kuntoutuspalvelujen hankinta pelkällä hintaan tuijottamisen kriteerillä voi loppujen lopuksi tulla kalliiksi yhteiskunnalle, jos hankitut, vaikuttavuudeltaan vähäiset palvelut eivät vastaa kuulovammaisen lapsen ja nuoren yksilölliseen tilanteeseen ja tarpeisiin.
Kuulovammaisten lasten ja nuorten vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitsevat lapset ja nuoret ovat määrällisesti pieni ryhmä, Kelakin määrittelee haluavansa ostaa palvelua enintään kymmenelle lapselle vuodessa. Hoidon porrastuksen kaltaisesti arvioitavassa kuntoutuksen vaativuudessa juuri nämä kuntoutujat ovat kaikkein korkeimmalla portaalla: heillä on eniten tarpeita, koko elämä edessään ja tarve mahdollisuuksien tasa-arvoon kaikkein suurin. Näiden lasten ja nuorten elämässä kuntoutuspalvelujen laadulla ja sillä, kuinka hyvin ne vastaavat yksilöllisiin tarpeisiin, on erittäin suuri merkitys. Vammaspesifi osaaminen on kyettävä takaamaan kuntoutuksessa näille lapsille ja nuorille. Sen olisi oltava kuulovammaisen kuntoutuksen toteuttamisen tärkein asia. Kymmenen lapsen kuntoutuksesta ei voi saada suuria euromääräisiä säästöjä, mutta pienillä säästöillä voidaan saada aikaan suuria vahinkoja. Se ei voi olla oikein.
Isot kuntoutuslaitokset ovat pärjänneet viime vuosien kilpailutuksessa osallistumalla kaikkiin mahdollisiin eri vammaryhmien kilpailutuksiin ja tarjoamalla kuntoutuspalveluja tietoiseen alihintaan, tavoitteena saada mahdollisimman suuri määrä kuntoutujia paikkaamaan tyhjäksi jääviä majoitusvuorokausia. Kuitenkin eri vammaisryhmiin kuuluville kuntoutujille tarjottava kuntoutus vaikuttaa monessa paikassa olevan hyvin yleispiirteistä ja pintapuolista kuntoutusta, josta puuttuu vammaan liittyvä erityisosaaminen. Vaikuttaa siltä, että vammaisen kuntoutusta saa kaikin mokomin tehdä ilman osaamista, kokemusta ja halua hyvään tulokseen, kunhan tekee oikein halvalla.
Hintaan keskittyminen on mahdollista sen tähden, että Kela on luonut sellaiset palvelukuvaukset vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen, että käytännössä melkein kuka tahansa voi osallistua kilpailutukseen. Palveluntuottajilta vaadittava kokemus kuulovammaisten lasten ja nuorten kuntoutuksesta on hyvin ohutta. Esimerkiksi vaativa yksilöllinen kuntoutus kuulovammaiselle lapselle on Kelan uuden palvelukuvauksen mukaan mahdollista jopa toimijalle, joka on 5 vuotta aiemmin toteuttanut RAY-rahoitteisen leirin, jolle on osallistunut 2 kuulovammaista lasta. Lisäksi Kela mahdollistaa vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tuottamisen etänä, joka kuulovammaisen kannalta on monesti esteellinen palvelumuoto, koska se voi vaikeuttaa viestistä selvän saamista. Se on toki varmaa, että pienen kuulovammaisen lapsen käsittely vaikkapa Skypellä on halvempaa kuin kokeneen asiantuntijan kutsuminen luonnonkauniilla paikalla sijaitsevaan kuntoutuslaitokseen tapaamaan lapsi kasvotusten.
Tämä on erittäin huolestuttava kehityssuunta. Pelkkä halvin mahdollinen yleiskuntoutus, jota aavistuksen kuorrutetaan tiettyyn vammaan otsikkotasolla liittyvällä luennolla, ei voi mitenkään täyttää kuntoutuksen tavoitteita. Se ei ole investointi ollenkaan, vaan pelkkää tuhlausta. Jos kuntoutusta ei haluta tehdä kunnolla ja tosissaan kuntoutujan hyväksi, ei pidä teeskennellä näin tehtävän. Mikäli nyt jo vuosia määrätietoisesti noudatettua linjaa jatketaan, ollaan pian tilanteessa, jossa vaativaakaan lääkinnällistä kuntoutusta ei pidä minkäänlaisen vaivan arvoisena kuntoutuja, kuntoutuksen ammattilaiset eivätkä sairaalat, ja sitä tuotetaan enemmän kuntoutuslaitosten kuin kuntoutujien takia. On se toki halpaa, ja sehän oli ainoa valintakriteerikin. Kun kuntoutusta ei tämän kehityksen jälkeen kannata toteuttaa, Kela voi lopettaa sen kokonaan, ja saada lisää säästöjä.
Kuulovammaisten lasten ja nuorten vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta on tuotettava tavalla, joka vastaa kuntoutujien ja sairaaloiden tarpeisiin. Kuulovammakuntoutuksen tärkein taho ei ole Kela tai sen kanssa läheistä monen tason yhteistyötä tekevä kuntoutuslaitos vaan kuulovammainen lapsi. Palvelu on järjestettävä ja tuotettava siten, että siitä on hyötyä kuulovammaiselle lapselle, lähtien liikkeelle yhteistyöverkostosta, ansaitusta ja selvitetystä sairaaloiden luottamuksesta ja kuntoutuksen laadusta. On uskomatonta, että suurin huoli kuntoutuksen laadussa kohdistuu äärimmäiset vähimmäisvaatimukset ylittävään työhön. Kuuloliitto vaatii, että kuulovammaisten lasten ja nuorten kuntoutuksen alasajo on lopetettava nyt ja nostettava kuntoutuksen keskiöön kuulovammaan, kuulemiseen, kuulemisen apuvälineisiin ja kommunikaatioon liittyvä osaaminen.
Anniina Lavikainen
Erityisasiantuntija
Kuuloliitto ry