Kuuntelun esteettömyys lainsäädännössä ja asenteissa
Kun aloitin työt Kuuloliitossa – tai silloisessa Kuulonhuoltoliitossa – 2000-luvun alussa, oli tapetilla Suomen rakentamismääräyskokoelman osa F1. Esteettömyyttä käsittelevään F1:n uusimpaan versioon oli otettu määräyksenä vaatimus induktiosilmukoista äänentoiston yhteydessä julkisissa opetus- ja kokoontumistiloissa. Tietoisuutta tästä uudesta määräyksestä haluttiin levittää mm. yhdistyskentälle edunvalvonnan työkaluksi. Rakentamismääräyskokoelman osan F1 otsikon kehittyminen kuvaa hyvin myös asenneilmapiirin kehitystä esteettömyysajattelussa.
Liikkumisesteettömyydestä..
Ensimmäinen versio F1:stä on vuodelta 1978. Sen otsikkona oli ”Yleisön käyttöön tarkoitettujen tilojen suunnittelu liikuntaesteisille soveltuviksi”. Jo tässä otsikossa oli sisään rakennettuna voimakas ajatus siitä, että esteettömyys on jotain sellaista, mikä liittyy liikkumiseen.
Seuraavan, vuoden 1985 version, otsikko oli täsmälleen sama kuin edellisessä versiossa. Näissä molemmissa oli suosituksena, että kokoontumistiloissa, joissa yleisö vastaanottaa kuuloon perustuvaa informaatiota, on induktiosilmukat kuulolaitteita varten.
Reilun kymmenen vuoden päästä edellisestä oli F1 jälleen uudistuksen kohteena ja uusi versio julkaistiin 1997. Otsikko oli lyhentynyt muotoon ”Liikkumisesteetön rakentaminen”. Edelleenkin esteettömyys käsitettiin tai haluttiin käsittää pitkälti liikkumiseen liittyväksi asiaksi. Tekstissä esteettömyyden käsitettä oli tosin laajennettu liikkumis- ja toimimisesteisiin. Lisäksi vuoden 1997 versiossa induktiosilmukoita koskeva ohje oli muuttunut määräykseksi ja sen sanamuotoa oli täsmennetty. Vaatimuksena oli, mikäli kokoontumis-, kokous-, opetus- yms. tilojen yhteydessä on äänentoistojärjestelmä, tulee tilassa olla myös induktiosilmukka tai muu äänensiirtojärjestelmä. Tämä määräys oli sikäli merkittävä, että se liittyi konkreettisesti kuulovammaisten ympäristöön.
Edunvalvonnassa on toki voinut käyttää useiden muiden lakien pykäliä alkaen perustuslaista, jonka mukaan kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä – myös vammaiset. Nämä ovat kuitenkin enemmän ja vähemmän tulkinnanvaraisia eivätkä yleensä liity mihinkään konkreettiseen asiaan.
..kokonaisvaltaiseen esteettömyyteen
Seuraava uudistus F1:n kohdalla astui voimaan vuonna 2005 otsikolla ”Esteetön rakennus”. Nyt otsikosta oli jätetty pois liikkumiseen liittyvä määre. Esteettömyys kuului kaikille, myös meille kuulovammaisille.
Kun 2010-luvun lopulla rakentamismääräyskokoelmaa alettiin jälleen uusia, sen rakenne muuttui. Aiemmin kirjaimella ja numerolla merkityt osat jäivät pois ja niiden sisältämät asiat muutettiin asetuksiksi. Samalla päällekkäisiä määräyksiä saatiin karsittua. Esteettömyyteen liittyvät määräykset löytyvät nyt valtioneuvoston asetuksesta rakennuksen esteettömyydestä ja äänensiirtoon liittyvät asiat löytyvät pykälästä 12.
Nykyisin puhutaan paljon esteettömyydestä ja ajatus on levinnyt monelle alalle. Liikkumisen esteettömyyden rinnalle on tullut aistiesteettömyys. Esteettömyyttä on myös esim. verkkosivujen saavutettavuus ja TV-tekstitykset. Fyysiseen ympäristöön liittyvän esteettömyysajattelun lisäksi uutena asiana on palvelumuotoilu, jossa myös esteettömyysasiat voidaan ottaa monipuolisesti huomioon.
Oman 20 vuoden seurantajaksoni aikana on asenteissa esteettömyyden saralla – myös kuuntelun esteettömyyden – otettu monta askelta parempaan suuntaan.
Jukka Rasa
Asiantuntija, esteettömyys ja kuunteluympäristö