Yhdistysten toiminta tunnistettava kunnissa
Kirjoittajat: järjestöpäällikkö Anne Wicht-Kvarnström ja asiantuntija Tuija Syväoja
Kuuloliiton yhdistykset järjestävät yhteensä reilu 2000 tilaisuutta vuosittain. Näihin tapahtumiin osallistuu yli 30 000 henkilöä. Lisäksi yhdistysten vapaaehtoisten järjestämässä kuulolähipalvelussa annetaan ohjausta ja neuvontaa noin 10 000 kertaa vuodessa. Nämä määrät ovat merkittäviä ja kuvaavat sitä, minkälaisesta työpanoksesta yhdistysten vapaaehtoiset vastaavat kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Kuuloliitossa olemmekin kuntavaaliteeseisessämme nostaneet esille sen, että kunnan on tunnistettava kuuloyhdistysten julkista sektoria täydentävä kuulolähipalvelutoiminta, joka tukee ikääntyneen kuntalaisen hyvinvointia, toimijuutta ja kunnan toimintoihin osallistumista. Lisäksi kunnan tulee varmistaa kuuloyhdistysten toimintaedellytykset myöntämällä niille avustuksia toimintakulujen kattamiseen. Samoin tulee varmistaa, että yhdistyksillä on käytössään maksutta esteettömät ja saavutettavat toimitilat.
SOSTEn (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö) julkaisemien Järjestöbarometrien tulosten mukaan, korona-aikana sosiaali- ja terveysjärjestöjen monipuolisen työn merkitys on korostunut. Järjestöystävällisen kunnan toiminnan lähtökohta on kuntalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallisuus. Tämä pitää sisällään järjestöjen ja kuntalaisten aidon kuulemisen, kumppanuuden, asukasraadit sekä vanhus- ja vammaisneuvostot.
Tämä kaikkihan tuntuu hyvin tutulta vuosien aikana käydyistä keskusteluista yhdistysten toiminnasta ja tulevaisuuden turvaamisesta. Onko kuitenkin käytännössä niin, että yhdistysten osallistamisessa ja tukemisessa on edelleen kuntakohtaisia eroja?
Kuuloyhdistysten vuosiraporteista tarkempaa tietoa
Kuuloyhdistysten Kuuloliitolle toimittavien vuosiraporttien mukaan noin 50 % kyselyyn vastanneista yhdistyksistä (N 54) on maksanut käyttämistään toimitiloista tilavuokria. Yhdistyksistä noin 40 % ei ole saanut tai ei ole hakenut kunnalta taloudellista tukea.
Useat yhdistykset kokevat, että kunta-avustusten hakeminen on turhan hankalaa ja monimutkaista. Kunta-avustukseen liittyvän ohjeistuksen pitäisi olla selkeä ja helposti löydettävissä. Kuuloyhdistyksistä moni toimii useamman kunnan alueella, mutta kunta-avustusta on yleensä mahdollista saada vain yhdistyksen ns. kotipaikkakunnalta.
Myönteinen suhtautuminen on yhteistyön lähtökohta
Osallisuutta ja hyvinvointia edistävässä kunnassa tulisi antaa arvoa kunnan alueella toimivien yhdistysten toiminnalle, tukea vapaaehtoistoimijoita sekä antaa aikaa kokemusasiantuntijuuden hyödyntämiselle, myös jo palveluiden suunnitteluvaiheessa.
Yhdistykset tarjoavat kokemusasiantuntemusta ja vertaistoimintaa, joita ei voi tuottaa julkisella sektorilla. Kuntalaiset eivät välttämättä myöskään löydä tiettyyn palveluun liittyvää tietoa julkiselta puolelta, vaan paikalliset sosiaali- ja terveysyhdistykset paikkaavat neuvonnallaan tiedonsaannin puutteita. Ilman asianmukaisia ja esteettömiä tiloja sekä taloudellista tukea ja varainhankintamahdollisuuksia yhdistykset eivät kuitenkaan voi toteuttaa toimintaansa. Osa kunnista tai maakunnista ovatkin tehneet järjestöstrategian, joka toimii työkaluna järjestöjen toimintaedellytysten vahvistamiseksi ja yhteistyön edistämiseksi.
Nämä asiat ovat tärkeitä pitää jatkuvasti esillä, ei vain vaalien alla. Jotta kunnassa muistetaan, mistä puhutaan, kun puhutaan järjestöjen ja yhdistysten toiminnasta, on tärkeää pitää keskustelu aktiivisena myös kuntavaalien jälkeenkin. Yhdistysten ja vapaehtoistoiminnan näkyvyys, arvo ja toimintatavat nousevat myös toimijoista itsestään.
Sujuva yhteistyö kunnan ja yhdistysten välillä tarvitsee selkeitä rakenteita, uudenlaisia toimintatapoja ja ennen kaikkea myönteistä suhtautumista ja aitoa kumppanuusajattelua!