Audionomien koulutuksen vakiinnuttamiseen panostettava osana sote-uudistusta
Kuuloliiton lausunto hallituksen esitykseen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä on jätetty syyskuun lopussa. Kuuloliitto korosti omassa lausunnossaan erityisesti kuulonkuntoutuksen resurssien turvaamista tulevissa maakunnissa.
Ikääntyneiden kuulo-ongelmat ja niiden terveydelliset kerrannaisvaikutukset, kuten yhteydet muistiin ja tiedonkäsittelyyn, ovat Suomessa vielä alitunnistettu ongelma. Jatkossa maakuntien tulisi panostaa kuulokojekuntoutukseen, koska kuulokojetta käyttämällä ikääntynyt voi ylläpitää kuulonsa lisäksi esimerkiksi muistiaan. Kuulonkuntoutukseen tarvitaan resurssien lisäksi riittävästi osaavia ammattilaisia.
Maaliskuussa 2020, juuri ennen koronaepidemian tuomaa yhteiskunnan sulkemista, kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen esitti kirjallisen kysymyksen kuulonkuntoutuksen ammattilaisten koulutuksesta ja osaamisesta. Hän kysyi muun muassa mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että audionomin ammatti saadaan säännellyksi terveydenhuollon ammatiksi ja että audionomien tutkintoon johtavaa koulutusta lisätään?
Ministeri Krista Kiuru vastasi kysymykseen maaliskuun lopulla ja totesi myös sen, että audionomi ei ole terveydenhuollon säännelty ammatti. Ministeri totesi, että aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto Valvira valvovat jo nykyisellään audionomin tehtävissä toimivien ammattihenkilöiden ammatillista toimintaa ja audionomin tehtävien hoitamista osana sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden valvontaa. Monella audionomilla on audionomin koulutuksen lisäksi muu terveydenhuollon koulutus, kuten sairaanhoitajan koulutus.
Ministeri kuitenkin esitti, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammattinimikkeitä on mahdollista arvioida esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen johdosta tehtävän sote-lainsäädännön päivittämisen yhteydessä, vaikka hallitusohjelmaan ei sisällykään linjauksia uusien ammattien lisäämisestä säänneltyihin terveydenhuollon ammattinimikkeisiin. Tämä olisi erittäin tärkeää suomalaisen kuulonkuntoutuksen onnistuneen tulevaisuuden kannalta. Se vahvistaisi audionomin ammatin tunnettavuutta sekä omaa, erillistä asemaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattien kentässä.
Ministeri näki lisäksi, että audionomin koulutuksen kehittämistä voidaan tarkastella erillään nimikkeen suojaamisesta. Vastineessa kirjalliseen kysymykseen todettiin, että audionomin koulutuksen kehittäminen ei riipu siitä, kuuluuko audionomi säänneltyjen terveydenhuollon ammattihenkilöiden piiriin, vaan näillä kokonaisuuksilla on osaltaan erilainen tarkoitus.
Vastineessa listattiin myös neljä ammattikorkeakoulua, joissa maksullista audionomin täydennyskoulutusta on vuosien varrella järjestetty. Kuuloliitto näkee kuitenkin ongelmana sen, että viime vuosina täydennyskoulutusta on järjestänyt näistä neljästä ammattikorkeakoulusta vain yksi. Tänä vuonna Kuuloliitto on saanut yhteydenoton yhdeltä muulta ammattikorkeakoululta, koska he pohtivat mahdollisuutta aloittaa audionomikoulutuksen tarjoamisen maksullisena täydennyskoulutuksena. Selvää on, että audionomin koulutusta tulee kehittää, ja tähän nuo neljä koulutusta järjestänyttä ammattikorkeakoulua velvoitettiin raportissa Kuulonhuollon keskiössä – audionomikoulutuksen kehittäminen vuodelta 2013.
Koulutuksen kehittämistä ei ole kuitenkaan varsinaisesti tapahtunut; täydennyskoulutus ei tuota sitä osaamista, mitä kuulonkuntoutusasiakkaan hyvään hoitoon tarvitaan. Maksullinen täydennyskoulutus ilman tutkintokriteerejä ja tutkintoa oman erillisen ammatin toteuttamisen edellytyksenä, on erikoinen ja täysin muusta terveydenhuollon koulutuksesta poikkeava ratkaisu.
Kuuloliitto näkee, että osana sote-uudistusta tulee vihdoin löytää ratkaisuja audionomien koulutuksen vakiinnuttamiseen tutkintoon johtavaksi koulutukseksi. Audionomit ovat keskeisessä roolissa erityisesti ikääntyneiden kuulonkuntoutuksen järjestämisessä. Osana sote-uudistusta on mahdollista tarkastella ikäkuuloisten kuulonkuntoutuksen palveluja uudelleen niin, että jatkossa vahvoista sote-keskuksista saisi enemmän ikäkuuloisten kuulonkuntoutuksen palveluja. Kuulonkuntoutuksen polku on nykymallissa ajallisesti pitkä ja monivaiheinen useiden eri ammattilaisten kohtaamisineen. Kuulonkuntoutusta tarvitsevan oikea-aikainen kuntoutus toteutuu parhaiten, kun hän kohtaa audionomin heti kuntoutuspolkunsa alussa. Kuuloliitto toi esille sote-keskuksen vahvemman roolin ikäkuuloisten kuulonkuntoutuksen palvelujen järjestämisessä vuonna 2019 sote-keskus –ohjelmaa kommentoidessaan.
Tämä tavoite ei kuitenkaan onnistu ilman riittävää määrää osaavia audionomeja. Sinällään kuulonkuntoutuksen ammattilaiset ovat suhtautuneet positiivisesti tähän muutokseen palvelujen järjestämisessä ja alueellisia kokeiluja tähän suuntaan on jo tehty eri puolella Suomea. Kuulonkuntoutuksen ammattilaiset kuitenkin korostavat, että toteutuakseen tämä vaatii audionomien tilanteen vahvistamista ja koulutuksen kehittämisen edistämistä. Audionomi tulee nähdä itsenäisenä ammattina terveydenhuollon ammattien joukossa.
Vastineessa kirjalliseen kysymykseen ministeri korosti, että Suomi panostaa myös jatkuvan oppimisen kehittämiseen. Kuuloliitto suhtautuu myönteisesti jatkuvan oppimisen kehittämiseen tähtääviin suunnitelmiin. Kuitenkin kuulonkuntoutuksen sisältöjen jatkuvasti kehittyessä ja kuuloteknologian voimakkaassa kehityksessä on tärkeää varmistaa ensin audionomien riittävän vahva pohjakoulutus, jonka päälle jatkuvaa oppimista on luonnollista lähteä kehittämään. Vaikka koronaepidemia on vieläkin yhteiskunnassamme läsnä, tulee löytää mahdollisuuksia kehittää kuulonkuntoutuksen palveluja kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Yksi osa sitä on audionomien koulutuksen vakiinnuttaminen tutkintoon johtavaksi koulutukseksi.
Kehittämispäällikkö