Kommentti opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen vastaukseen koskien audionomien koulutuksen kehittämistä
Kirjoittaja: Anniina Lavikainen, kehittämispäällikkö, Kuuloliitto ry
Kuuloliitto nosti eduskuntavaalikampanjoinnin yhteydessä esiin audionomien koulutuksen kehittämiseen liittyvät tarpeet, ja esitti, että audionomien koulutus tulee vakiinnuttaa tutkintoon johtavaksi koulutukseksi. Kolme kansanedustajaa teki aiheeseen liittyvän kirjallisen kysymyksen 27.2.. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen vastasi kirjalliseen kysymykseen 21.3. Kuuloliitto näkee, ettei ministerin vastauksessa ole tunnistettu, miksi audionomikoulutuksen kehittäminen tutkintoon johtavaksi koulutukseksi on välttämätöntä.
Audionomi on ainoa kuulonkuntoutuksen moniammatillisen tiimin ammateista, jota ei ole säännelty. Tämä on erikoista siihen nähden, että audionomi on moniammatillisessa tiimissä hyvin keskeisessä asemassa. Opetusministeri Grahn-Laasonen toteaa vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen, että koska audionomin ammatti ei ole säännelty ammatti, eikä siihen ei ole tiettyä pätevyysvaatimusta niin sen perusteella audionomien koulutustarpeet ja niiden kehittäminen ovat osa jatkuvan oppimisen kehittämistä. Kansanedustajien tekemässä kirjallisessa kysymyksessä tuotiin puolestaan esiin, kuinka audionomin ammatti on vuosien saatossa kehittynyt yhä vaikeampaa ja syvempää osaamista vaativaksi ammatiksi, johon epäsäännöllisesti järjestettävästä täydennyskoulutuksesta ei välttämättä saa riittäviä valmiuksia. Audionomiyhdistys on kirjoittanut myös oman blogikirjoituksensa koulutuksen kehittämiseen liittyvistä tarpeista.
Sääntelemätön audionomin ammatti terveydenhuollon säänneltyjen ammattien joukossa
Kuuloliitto näkee, että audionomin ammatin tulisi ehdottomasti olla säännelty ammatti. Suomi eroaa selkeästi muista Pohjoismaista. Esimerkiksi Ruotsissa audionomien koulutus on yliopistossa järjestettävää tutkintoon johtavaa koulutusta. Ammatin sääntelemättömyys vaikuttaa laaja-alaisesti. Kelan järjestämän kuntoutuksen moniammatillisista tiimeistä audionomi puuttuu ja siihen voi vaikuttaa juuri se, ettei ammatti ole säännelty. Audionomit puuttuvat myös THL:n asiantuntijatyöryhmien jäsenistä.
Ammatin sääntelemättömyys vaikuttaa erityisesti ammatin ja sen tieteenalan kehittymiseen. Olen saanut viestiä siitä, että audiologinen hoitotyö on unohdettu tieteenala Suomessa ja audionomien koulutuksen järjestämistavalla on siihen vaikutuksensa. Koska koulutusta järjestetään vain epäsäännöllisesti täydennyskoulutuksena, ei tutkimukseen perustuvia hoitokäytäntöjä pääse kehittymään samalla tavalla kuin lääketieteessä tai muissa hoitotieteissä. Sopii kysyä, että mikä muu lääketieteen tai hoitotieteen ala olisi suostunut tällaiseen alikehittymiseen?
Alikehittymisen takia kuulonkuntoutuksen potilaatkaan eivät välttämättä pääse hyötymään samanlaisista kuulonkuntoutuksen innovaatioista kuin naapurimaassamme. Koska audionomien tämänhetkinen koulutus ei anna riittävää terveysteknologista osaamista, jää audionomien terveysteknologiaosaaminen sattumien varaan. Tämä tuo alueellisia eroja palveluihin. Audionomien ammatin sääntelemättömyys ja koulutuksen järjestämiseen liittyvät haasteet vaikuttavat sekä ammattilaisiin että potilaisiin. Koska ammatti ei ole säännelty, miten kuulonkuntoutuksen palveluihin hakeutuva potilas voi olla varma siitä, että hän saa laadukasta ja turvallista hoitoa?
Audionomi on korkealla säännöllisesti julkaistuilla ”työvoimasta on pulaa” – listoilla. Tästä voi seurata se, että audionomin täydennyskoulutukseen hakeutuu myös ihmisiä, joiden motiivit ammattiin kumpuavat muualta kuin kuulonkuntoutuksen maailmasta. Toisaalta täydennyskoulutuksena järjestettävä audionomin koulutus (60 op) on maksullinen koulutus ja opintojen maksullisuus karsii hakijoiden joukosta jo osan pois. Koska audionomin ammattia ei Suomessa säännellä eikä audiologinen hoitotyö pääse koulutuksen ongelmien takia kehittymään, eivät audionomien ammatilliseen ja palkkauksen kehitykseen liittyvät näkymät ole koulutuksen kalleuteen suhteutettuna kovin hyvät.
Jatkuva oppiminen kannatettavaa mutta vahvalla pohjakoulutuksella
Opetusministerin vastauksessaan esiin tuoma jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien parantaminen on sinällään kannatettavaa. On kuitenkin suuri ero jatkuvan oppimisen hyödyissä sen mukaan, että kuinka vahva on ammattilaisen pohjalla oleva koulutus. Audionomien koulutus on vain 60 opintopistettä. Sitä ennen pitää olla suorittanut soveltuva terveysalan ammattikorkeakoulututkinto mutta opiskelijaksi voidaan harkinnan mukaan ottaa myös henkilö, jolla on muu soveltuva korkeakoulututkinto ja kokemusta kuulonhuollosta. Koska audionomin ammatti ei ole säännelty, mahdollistaa se sen, että audionomi –nimikettä käyttää henkilö, jolla ei ole audionomin (tai aikaisempaa kuulontutkijan) koulutusta. Potilaan oikeusturvan näkökulmasta tämä on ongelmallista, koska potilas toki luottaa siihen, että hänelle antaa kuulonkuntoutuksen palveluja siihen ammatillisen koulutuksen saanut ihminen.
Julkisuudessa on ollut esillä, että myös kätilöt ja terveydenhoitajat ovat esittäneet, että heidän koulutuksensa pitäisi järjestää ylempänä ammattikorkeakoulututkintona. Audionomien koulutusta tulisi kehittää samassa linjassa näiden kahden terveydenhuollon ammattiryhmän kanssa, jolloin myös audionomien koulutus tulisi järjestää ylempänä ammattikorkeakoulututkintona. Tämä mahdollistaisi paremmin myös audiologisen hoitotyön tutkimuksen ja menetelmien kehittymisen.
Audionomien koulutus tarvitsee pysyvyyttä. On eri asia kehittää jatkuvaa oppimista esimerkiksi lääkärin pitkän ja tutkintoon johtavan koulutuksen päälle kuin lyhemmän ei-tutkintoon johtavan koulutuksen päälle. Täydennyskoulutus ei kuitenkaan anna samanlaisia valmiuksia kuin esimerkiksi säännöllisesti järjestettävä ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Toisaalta jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia parantavan työryhmän työ vaikuttaa jääneen ylipäätään kesken, eikä sieltä löydy mielestäni vastauksia audionomien koulutuksen ongelmiin.
Kuulonkuntoutuksen tarpeet kasvavat lähiaikoina –audionomi saatava säädellyksi ammatiksi
Suomalainen väestö ikääntyy kiihtyvällä vauhdilla. Ikäkuulon ollessa yleisin kuulonaleneman syy, kasvaa myös huonokuuloisten ja kuulonkuntoutusta tarvitsevien henkilöiden määrä. Eräässä sairaanhoitopiirissä audionomien määrä on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana kolmesta yhdeksään, eikä määrä siltikään riitä vastamaan kaikkiin palvelutarpeisiin. Lisäksi on hyvä huomata, että ylipäätään Suomessa tehdään Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan nähden vähemmän kuulokojesovituksia väestötasolla. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi näyttäytyy kuulonkuntoutuksen takapajulana.
Onneksi viime vuosina Suomessa on kuitenkin alettu yhä enemmän korostamaan kuulon kuntouttamisen hyötyjä ikääntyneen muun terveyden ja toimintakyvyn kannalta. Huonon kuulon vaikutuksia ikääntyneen terveyteen voi kuvata hitaana syöpänä. Hoitamaton huono kuulo lisää riskiä masennukseen, sosiaaliseen eristäytymiseen, kognitiivisten taitojen alenemiseen sekä nostaa kaatumisriskiä. Ear Foundation on tuonut esiin, että hoitamaton kuulovamma tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin kuulokojeisiin ja sisäkorvaistutteisiin investointi. Huhtikuussa 2019 Ear Foundation julkaisi uuden tutkimustiivistelmän, jossa korostetaan ikääntyneiden hoitamattoman kuulovamman aiheuttamia terveydellisiä vaikutuksia ja välillisiä kustannuksia yhteiskunnalle.
Jotta Suomi kykenee investoimaan laadukkaaseen kuulonkuntoutukseen, tulee audionomien koulutus vakiinnuttaa pysyväksi tutkintoon johtavaksi koulutukseksi. Audionomin ammatti tulee saada nimikesuojatuksi ammatiksi, jota voi tehdä vain siihen koulutuksen saanut henkilö. Tulevaisuudessa jos koulutus saadaan vakiinnutettua ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi, tulee pohtia, että voisiko audionomi (YAMK) olla laillistettu terveydenhuollon ammattinimike, samaan tapaan kuin terveydenhoitaja ja kätilö.
Toivottavasti uusi hallitus suhtautuu myönteisesti audionomien koulutuksen kehittämiseen ja näkee sen arvon, joka koulutukseen sijoittamisesta seuraa: sen avulla voidaan esimerkiksi vahvistaa audiologisen hoitotyön kehittymistä Suomessa, jolloin kuulonkuntoutusta tarvitsevat potilaat saavat viime kädessä laadukkaampia ja vaikuttavampia palveluja.
Anniina Lavikainen
Kehittämispäällikkö
Kuuloliitto ry